Suomen uusi koiraeläin kultasakaali on sosiaalinen ulvahtelija – ihmiselle vaaraton laji saalistaa supikoiria

Silloin tällöin Suomeen saapuu tavalla tai toisella uusia eläinlajeja. Uusimpien tulokkaiden joukkoon kuuluu vasta muutama vuosi sitten meillä ensimmäistä kertaa tavattu ilmeikäs ja sosiaalinen koiraeläin, kultasakaali.

Kultasakaali on tulokaslaji, jota suojelee luonnonsuojelulaki. Tulokaslajin ja vieraslajin ero on siinä, onko laji päätynyt Suomen luontoon omin avuin vai ihmisen tuomana. Kultasakaali on mitä ilmeisimmin saapunut maahamme Virosta Karjalan kannaksen kautta tai Suomenlahden yli jäitä pitkin. Ensimmäiset havainnot Suomen kultasakaaleista ovat vuosilta 2018–2019.

Kokonsa puolesta kultasakaali sijoittuu ketun ja suden väliin. Kultasakaalin koko ja väritys voivat hämätä sekoittamaan sen kumpaan tahansa lajiin.

Kultasakaalin turkki on kellertävän punertava. Selkäpuolen karvat ovat kärjestä tummempia. Mikäli kultasakaalille ominaisia värejä ja tuntomerkkejä ei näe kunnolla, voi se kauempaa katsottuna muistuttaa erehdyttävästi sekä kettua että sutta.

Kultasakaali ei viihdy suurissa yhtenäisissä havumetsissä, vaan se on avoimempien elinympäristöjen laji. Kultasakaalille luontaista elinympäristöä on ”savannimaiset” niityt, avoimet ranta-alueet, hoitamattomien peltojen reunat sekä peltojen ja niittyjen reunustamat metsäsaarekkeet, eli juuri tyypillinen eteläsuomalainen rikkonainen mosaiikkimaisema.

Suomessa kultasakaali ei kuitenkaan vielä ole asuttanut lajille tyypillisiä elinympäristöjä, vaan havaitut yksilöt ovat uusia elinalueita etsiviä yksinäisiä vaeltajia. Etenkin nuoret yksilöt voivat kulkea satoja kilometrejä etsiessään lajikumppania.

Vaeltavia yksilöitä on tavattu melko pohjoisessakin. Sodankylässä kultasakaali jäi ketun jalkanaru­ansaan vuonna 2022. Vaikka kultasakaali on todistettavasti selvinnyt myös Sodankylän metsissä, ei lajille luultavasti voisi muodostua vahvaa kantaa niin pohjoisessa.

Kultasakaalin ruokavalio muodostuu pääasiassa toisista eläimistä, kuten supikoirista, metsäkauriista ja jäniksistä sekä myyristä ja muista pienistä nisäkkäistä. Vaikka kultasakaali on petoeläin, se ei kaihda myöskään kasvikunnan tuotteita, vaan syö toisinaan myös esimerkiksi omenia ja muita hedelmiä sekä marjoja.

Kultasakaali kilpailee ravinnosta supikoiran ja ketun kanssa, ja se myös tappaa ruuakseen supikoiria. Supikoirakannan harvenemisesta tuskin moni panisi pahakseen, mutta myös kotoiselle ketulle uusi tulokas voisi olla jossain määrin haitallinen ja kultasakaalin yleistymisellä saattaisi olla negatiivia vaikutuksia Suomen kettukantaan.

Kultasakaalit ovat yllättävän äänekkäitä eläimiä. Saalistamaan lähtiessään ne pitävät ulvontakonsertin, joka on suden ulvontaan verrattuna hennompaa, korkeampiäänisempää ja lyhytkestoisempaa ulvahtelua. Lauman jäseniä varoittaessaan kultasakaali haukkuu hieman koiran tapaan.

Ihmiselle kultasakaali on ketun tapaan harmiton ja vaaraton eläin. Vaikka havainnot kultasakaalista ovat toistaiseksi olleet vain satunnaisia, löytyisi haukahtelevalle, ulvahtelevalle ja sosiaaliselle koiraeläimelle varmasti tulevaisuudessa oma paikkansa maamme luonnosta.

Asiantuntijana haastateltu Esko Inbergiä.