Tutkimukset uhanalaisissa sademetsissä paljastivat kymmeniä uusia pistiäislajeja ‒ Suomalaistutkija: metsien raju pirstaloituminen ajaa hyönteislajiston ahtaalle
Brasilian rannikkosademetsät muodostavat yhden maapallon uhanalaisimmista ekosysteemeistä, ja niiden lajirikkaus on hyvin suuri.
Yksi tutkimuksessa löydetyistä loispistiäislajeista on sähkönsininen Pimpla caerulae. Suurikokoinen ja kaunis laji munii perhoskoteloihin, joita se etsii esimerkiksi sademetsän pohjaa peittävän lehtikarikkeen joukosta. Kuvan pistiäinen on naaras. Kuva: Kari Kaunisto, Biodiversiteettiyksikkö, Turun yliopistoBrasilialaisista, englantilaisista ja suomalaisista tutkijoista koostunut ryhmä selvitti mittavien kenttätutkimusten avulla Brasilian rannikkosademetsän hyönteislajiston monimuotoisuutta.
Tutkimusten aikana alueelta löytyi yksi maailman monimuotoisimmista pistiäislajistoista, joka koostuu suureksi osaksi tieteelle tuntemattomista lajeista.
Tutkimushankkeessa selvitettiin erityisesti rosoahmasten monimuotoisuutta. Rosoahmaset ovat suurikokoisia ja usein värikkäitä loispistiäisiä, jotka loisivat toisissa hyönteis- ja hämähäkkilajeissa.
”Löysimme tutkimuksen aikana pelkästään yhdeltä trooppisen vuoren rinteeltä yhteensä 98 rosoahmaslajia, joista noin 75 prosenttia oli tieteelle tuntemattomia”, kertoo tutkimusta johtanut englantilaisen Yorkin yliopiston yliopistonlehtori Peter Mayhew.
”Trooppisen vuoren rinnemetsistä löytynyt lajirikkaus on hyvin suuri, sillä esimerkiksi koko Suomesta tunnetaan noin 130 rosoahmaslajia.”
Brasilian rannikkosademetsät muodostavat yhden maapallon uhanalaisimmista ekosysteemeistä. Tutkimushankkeessa selvitettiin Etelä-Amerikan itärannikolla nykyisin pirstaloituneiden ja erittäin uhanalaisten sademetsäalueiden hyönteislajiston monimuotoisuutta.
”Brasilian rannikkosademetsissä elää runsaasti endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Esimerkiksi alueen kasvilajeista noin 40 prosenttia ja selkärankaislajeista noin 60 prosenttia on kotoperäisiä. Niistä suuri osa on uhanalaisia eli niiden sukupuuttoriski on suuri”, kertoo tutkimushankkeeseen osallistunut Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi.
Erityisesti juuri sademetsien raju pirstaloituminen ajaa Sääksjärven mukaan hyönteislajiston ahtaalle. Kun sademetsälaikut sijaitsevat kaukana toisistaan, ei eläimillä ja kasveilla ole juuri mahdollisuuksia siirtyä alueelta toiselle.
On selvää, että alueella etenevä luonnon köyhtyminen ajaa tuhansia ja taas tuhansia lajeja sukupuuton partaalle nopeasti. Peter Mayhew ja Ilari E. Sääksjärvi
Biodiversiteetin suojelu edellyttää pinta-alaltaan riittävän suurten ja yhtenäisten suojelualueiden muodostamista.
”Toivomme, että laajoihin kenttätutkimuksiin perustuva tutkimuksemme ja sen aikana tuotettu tieto auttaa jäljellä olevien rannikkosademetsien ja niiden ainutlaatuisen eliölajiston nopeassa ja tehokkaassa suojelussa. Suojelulla on kiire. On selvää, että alueella etenevä luonnon köyhtyminen ajaa tuhansia ja taas tuhansia lajeja sukupuuton partaalle nopeasti”, Mayhew ja Sääksjärvi kertovat.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
