Vaihdoin hyvän mielen kuntoilun raakaan työntekoon – näin kävi

Altistin itseni kuluneena kesänä reilun kahden kuukauden ihmiskokeeseen. Vaihdoin toimistotyön, kuntosaliharjoittelun ja lenkkeilyn raakaan fyysiseen työhön. Yleisen sanonnan mukaan raivaussaha on ihmisen paras personal trainer, mutta pitääkö se paikkansa? Päätin kuulostella kroppaani.

Aluksi on hyvä käydä läpi lähtötilanne. Ihmiskokeeni alkoi kesäkuun alussa, ja sattumalta kuntoni testattiin perusteellisesti toukokuussa. Lihaskuntoni todettiin ikäiselleni erinomaiseksi, sen sijaan aerobisessa kunnossa oli parantamisen varaa. Päivittäinen kahdeksan tunnin istuminen tietokoneen ääressä oli tehnyt tehtävänsä.

Kuten arvata saattaa, kirmasin työleirilleni liiallisen innostuksen huumassa. Huhkin risusavotassa, polttopuiden kimpussa, maalauksessa ja kiviurakoissa aamusta iltamyöhään asti. Erinomaisen viileän sään ansiosta kelitkään eivät hillinneet työntekoa.

Alle viikon kuluessa totesin, että tahtia on pakko himmata ja ravitsemusta kohentaa. Päätin lyhentää työpäiviä. Liian myöhään, liian nälkäisenä ja liian väsyneenä tehdyissä hommissa laatu heikkeni silmin nähden.

Vastentahtoisesti jouduin myös lisäämään ruuanlaittoon käytettyä aikaa. Valmisruoka-annokset, joilla toimistorotta saa pidettyä itsensä hengissä, eivät riittäneet ravitsemaan raskaan työn raatajaa.

Entä kuinka työ korvasi kuntoilun? Määrällisesti periaatteessa erinomaisesti. Laadussa oli sen sijaan parantamisen varaa.

Jouduin heinäkuussa hetkeksi pakkolomalle kipeytyneen polven ja turvonneen säären vuoksi. Epäilemättä olin yrittänyt siirrellä liian raskaita kuormia, mutta osasyinä jalan kremppaan olivat varmasti myös muhkuraiset maastot. Kun jalka nuljahtaa muutaman kerran louhikossa, siitä ei hyvä seuraa.

Kuntoillessa tulee tehtyä myös kehonhuoltoa. Kuva: Lari Lievonen

Tämä kaikki liittyy myös tunteihin ja määrään. Työ voi olla hyvä kunnon ylläpitäjä, mutta jos järki ei sano, että nyt kannattaisi lopettaa tai että tuon kiven siirtämiseen tarvitaan pieni kaivinkone, loukkaantumisen riski kasvaa.

Toinen oppi oli, että kehonhuoltoon kannattaisi käyttää aikaa työleirilläkin.

Kolmanneksi: kun tekee oikeita fyysisiä ulkotöitä, unen laatu paranee huimasti.

Jännityksellä palasin elokuun lopulla kuntosalille. Nousevatko raudat enää 2,5 kuukauden tauon jälkeen? Ei ollut ruis hävinnyt ranteesta eikä yty reisistä. Penkkipunnerrusta on sen sijaan lähdettävä kirimään takamatkalta. Se on nähtävästi teoreettinen liike, jota ei oikeassa elämässä useinkaan tarvitse.

Kaiken kaikkiaan työ oli tehokasta liikuntaa, mutta en hylkäisi kuntosaliakaan. Liikkuvuus ja kehonhuolto eivät hoidu itsestään. Yhdessä asiassa saha on silti mainio mittari: jos kykenee ylipäänsä sahaamaan, kunto ei voi olla huono.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.