Yrityskohtaisuus muutti kaiken – kymmeniä sopimuksia ja parisataa tapaamista

Koska Metsäteollisuus ry irtautui työehtosopimusten tekemisestä, paperiteollisuuden yleissitovan työehtosopimuksen sijasta työehdot on sovittu yrityskohtaisesti.

Työntekijöitä neuvotteluissa edustava Paperiliitto toimi alussa enemmän työehtokonsulttina kuin vastaneuvottelijana. Suurin osa yrityksistä ei ollut valmistautunut siihen, mitä yrityskohtainen sopiminen käytännössä tarkoittaa.

Yrityskohtaisuus muutti kaiken: ensimmäisellä kierroksella neuvoteltiin 35 sopimusta, prosessi kesti 9 kuukautta, tapaamiskertoja oli lähes 200 ja kahvia kului satoja kupillisia.

Työehtosopimukset erosivat toisistaan vain vähän ja sama suunta jatkuu uusissa sopimuksissa. Paperiliitto tuntee yritysten tilanteen ja tiedot, joiden pohjalta neuvotellut sopimukset kohtelevat osapuolia tasapuolisesti eivätkä vääristä kilpailua.

Viime kierroksesta suuri yleisö muistaa lähinnä 112 päivää kestäneen lakon UPM:ssä. Yhtiön johto on sen jälkeen vaihtunut ja neuvottelut UPM:n eri liiketoimintojen kanssa ovat edenneet ratkaisuhaluisesti.

Työnantajayrityksissä voi erottaa toisen kierroksen jälkeen jaon kolmeen: niihin, joilla on voimaa, osaamista ja resursseja; niihin, joille on tärkeämpää hoitaa yrityksen tulosta kuin työehtosopimusta ja niihin, joiden aika menee pystyssä pysymiseen.

Paperiliiton toimintaan tällä kierroksella vaikutti taustalla ulkoinen ”myrsky”: Vastatuulta toivat maan hallituksen työelämätavoitteet, jotka koettiin ay-liikkeen vastustuksena, haluna rikkoa työmarkkinat ja murtaa sopimuskulttuuria.

SAK jäsenliittoineen vastusti näitä tavoitteita Painava Syy -toimilla ja poliittisilla lakoilla. Puhuria nousi myös puumarkkinoista: joko niiden toimimisesta tai toimimattomuudesta, puhujasta riippuen.

Metsäteollisuuden toimintakykyyn vaikuttaa reilujen työehtojen rinnalla se, miten metsästä puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan.

Metsäkeskustelua on käyty ajoittain jopa kiivaasti ja syyttelevästi. EU-vaaleissa kaipasin puolueilta läpinäkyvää ja realistista metsäohjelmaa, jossa otetaan huomioon luontoarvot, ilmastonmuutos sekä taloudelliset realiteetit.

Metsäkeskustelua tulisi käydä moniäänisesti yhtäkään osapuolta unohtamatta tai vähättelemättä. Etenkin metsänomistajat tuntuvat jäävän vaille puheoikeutta.

Metsäteollisuuden ja ympäristöjärjestöjen välillä on syytä käydä jatkuvaa dialogia.

Pidetään me suomalaiset metsistämme hyvää huolta siten, että luonto ja leipä voivat tulla hyvin toimeen keskenään.