Tutkijat: Keski-ikä ja lahopuut eivät riitä vanhan metsän arvon määrittämiseen

Kansainvälinen tutkijaryhmä vaatii Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseen yhtenäisiä kriteereitä. Suomessa vanhan metsän määritelmästä on voimassa valtioneuvoston periaatepäätös.

Jyväskylän yliopiston koordinoiman tutkijaryhmän mukaan nykyiset kansalliset määritelmät eivät aina riitä tunnistamaan arvokkaita metsiä. He kaipaavat siihen yhtenäistä tieteellistä perustaa.

Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Suomessa käytettävät pakolliset kriteerit painottavat liikaa puuston keski-ikää ja kuolleen puun määrää. Ne eivät yksin kerro metsän ekologisesta arvosta.

”Vanhan metsän tunnistamisessa olennaista on nähdä metsä kokonaisuutena”, sanoo professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta.

Vanhojen metsien merkitys perustuu ennen kaikkea niiden monimuotoiseen rakenteeseen. Lahopuu, vanhat rungot ja luonnontilainen puustorakenne tarjoavat elinympäristöjä sienille, jäkäliköille, sammalille, hyönteisille ja kolopesijöille.

Tutkijaryhmä muistuttaa, että luonnontilaisessa boreaalisessa metsässä voi olla runsaasti myös nuorempia puita. Siksi metsän arviointi pelkästään keski-iän perusteella voi johtaa harhaan.

Karkean arvion mukaan noin kolme prosenttia Euroopan metsistä täyttää luonnontilaisen tai vanhan metsän kriteerit. Pohjois-Euroopassakin niiden määrä vähenee nopeasti.

Suomessa suurin osa suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, etenkin valtion mailla Ylä-Lapissa. Etelä-Suomessa vanhat metsät ovat usein pieniä ja pirstaleisia.

”Kooltaan pienetkin vanhat metsät voivat olla merkittäviä uhanalaiselle lajistolle”, muistuttaa projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkijoiden mukaan liian tiukat kansalliset kriteerit voivat johtaa siihen, että arvokkaita metsiä päätyy hakkuiden kohteeksi.

Tutkijaryhmän mukaan yhteinen tiedepohja voisi vähentää metsiin liittyviä ristiriitoja.

Tutkimusprofessori Raisa Mäkipään mukaan yhteiset kriteerit helpottaisivat myös metsäteollisuuden toimintaa.