Kalliiksi käy: Ympäristöjärjestöt jumittivat kartoituksillaan Lapissa miljoonien puukaupat

Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen inventoimien ikääntyneiden metsien leimikoita makaa puukauppojen ulottumattomissa Itä- ja Ylä-Lapissa tuhansia hehtaareja.

Ongelmia puukaupoissa on esiintynyt viime vuosina etenkin Värriön, Kemijärven, Liesijoen ja Inarin yhteismetsissä. Ympäristöjärjestöt ovat inventoineet yhteismetsien iäkkäitä metsäkohteita ja ilmoittaneet niiden hakkuuaikeista suurille puunostajille.

“Inventoimme metsiämme itsekin. Meitä on epäilty metsäsertifikaatin rikkomuksista useita kertoja, mutta lopulta on todettu, että emme ole rikkoneet sitä kertaakaan. Maine on kuitenkin kärsinyt kanteluiden takia, ja puukauppa on ollut vuosikausia jumissa 2 000 hehtaarin alalta”, Värriön yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Raimo Harju Sallasta kertoo.

“Yhteismetsillä ja ympäristöjärjestöillä on näkemyseroja siitä, täyttävätkö inventoidut kohteet metsäsertifioinnin vanhan metsän kriteerit vai onko kyseessä talousmetsä, jota voidaan käsitellä hakkuin normaalisti”, metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin operaatiopäällikkö Juha Hänninen selvittää.

Lapissa on runsaasti ikääntynyttä metsää, jonka luokittelusta joko talousmetsäksi tai suojeltavaksi vanhaksi metsäksi käydään kovaa vääntöä. Kuva: Kari Lindholm

“Meillä on FSC-sertifikaatti, joka estää meitä hankkimasta puuta korkean suojeluarvon HCV-metsistä. On alueita, joissa meidän ja metsänomistajan näkemys on, että kyseessä ei ole HCV-alue, mutta joissa luontojärjestön mukaan on HCV-alue”, Pfeiferin metsäjohtaja Jani Jaakkola selvittää.

HCV (high conservation value) tarkoittaa merkittävää suojeluarvoa.

Jaakkolan mukaan joistakin kiistanalaisista kohteista on voitu osoittaa, etteivät ne täytä HCV-kriteereitä, ja sellaisissa on tehty hakkuita.

“Sitten on kohteita, joista käydään keskustelua sidosryhmien kanssa, eikä niistä välttämättä päästä koskaan yhteisymmärrykseen.”

Ulkopuolinen auditoija pystyy ratkaisemaan asian, mutta hänelle pitää esittää vahva näyttö päätöksen perusteeksi.

“Pinta-alaltaan suurten metsäomistajien mailta useimmiten löytyy HCV-kohteita. Käytännössä todistustaakka on maanomistajalla sekä kohteen ostaneella yhtiöllä”, Jaakkola sanoo.

“Yhteismetsillä ja ympäristöjärjestöillä on näkemyseroja siitä, täyttävätkö inventoidut kohteet metsäsertifioinnin vanhan metsän kriteerit vai onko kyseessä talousmetsä”, metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin operaatiopäällikkö Juha Hänninen sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Kun ympäristöjärjestö tiedottaa puunostajalle inventoimansa kiistanalaisen metsän hakkuu-uhasta, puunostajan ostohalut tyssäävät. Tilanne harvemmin muuttuu, vaikka myöhemmissä auditoinneissa kävisi ilmi, että metsäsertifioinnin vanhan metsän kriteerit eivät täyty kaikilta osin.

Kun kukaan ei uskalla ostaa puita, metsä jää niin sanottuun harmaaseen suojeluun ilman, että sitä olisi virallisesti suojeltu.

“Luontojärjestön tekemille ilmoituksille annetaan liikaa painoarvoa, ellei järjestö samalla esitä todisteita uhanalaisista lajeista”, varatuomari Jarmo Kiuru arvioi.

Kiurun mukaan maanomistajan oikeusturva on heikko ympäristöjärjestöjen toimintatavan vuoksi.

“Viranomaisen asettamaan hakkuukieltoon voi hakea muutosta. Jos puunostaja menettää halunsa ostaa puuta, siihen päätökseen ei ole muutoksenhakutietä.”

Savukoskella sijaitsevan 6 100 hehtaarin Liesijoen yhteismetsän ikääntyneiden metsäkohteiden luokittelusta korkean suojeluarvon HCV-kohteiksi tai talousmetsäksi kiistellään parhaillaan.

“Ulkopuolinen auditoija on arvioinut kohteitamme, mutta tästä on valitettu edelleen”, Liesijoen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Kari Hartikainen kertoo.

Liesijoen yhteismetsä on jättänyt iäkkäästä metsäalueestaan tarjouspyynnöt puunostajille kaksi vuotta sitten. Hartikaisen mukaan alue ei täytä puuston osalta 200 vuoden ikäkriteeriä eikä kymmenen kiintokuution lahopuukriteeriä.

“Ympäristöväki vetoaakin nyt siihen, ettei alueella ole tehty hakkuita 50 vuoteen. Siellä on kuitenkin jäljet vanhoista hakkuista, mutta yhtiöt eivät uskalla ryhtyä hakkaamaan.”

Kiistanalaisten kohteiden puu ei käy kaupaksi sahoillekaan, sillä metsäjätit eivät osta näistä peräisin olevaa haketta.

18 000 hehtaarin Värriön yhteismetsän Pohjois-Sallassa sijaitsevien, harmaaseen suojeluun päätyneiden metsäkohteiden puuston määrä on noin 300 000 kiintokuutiometriä ja arvo 10–13 miljoonaa euroa.

“Meille sopii suojelukin, jos siitä saataisiin asiallinen korvaus. Nythän me kustannamme harmaan suojelun kokonaan itse. Oikeudenmukainen korvaus olisi metsämaan vaihto, jossa luovutamme ympäristöjärjestöjen esittämät suojelukohteet Metsähallitukselle ja saamme tilalle nuorempaa talousmetsää”, Raimo Harju ehdottaa.

Harmaan suojelun takia Värriön yhteismetsä joutui pienentämään vuotuista hakkuusuunnitettaan 18 000 kuutiometristä 11 000 kuutiometriin. Hakkuita keskitetään yhteismetsän nuorempiin metsiin, joita on päätehakattu aiottua aikaisemmin.

“Meille kyllä sopii suojelukin, jos siitä saataisiin asiallinen korvaus. Nythän me kustannamme harmaan suojelun kokonaan itse”, Raimo Harju kertoo. Kuva: Kari Lindholm

Ympäristöjärjestöt ovat inventoineet yhteismetsien, julkisyhteisöjen ja osittain myös yksityismaiden metsiä viimeisten 15 vuoden aikana etenkin Lapissa. Aiemmin ympäristöjärjestöt inventoivat valtionmaiden vanhoja metsiä. Inventoinneissa on etsitty lahopuuta ja uhanalaisia lajeja.

“Meillä ei ole tietoa siitä, milloin metsiä inventoidaan eikä välttämättä siitäkään, mitä suojeltavia lajeja on löydetty ja mistä. Asiat voivat selvitä vasta siinä vaiheessa, kun teemme metsänkäyttöilmoituksen. Näitä lajeja on löytynyt monen ikäisistä talousmetsistä.”

“Lupa- ja valvontavirasto voi rajoittaa metsien käyttöä, mutta vain luonnonsuojelulaissa säädetyillä perusteilla. HCV-kartoitus ei yksin riitä”, varatuomari Matti Kiviniemi sanoo.

Pakkosuojelua pelkäävät metsänomistajat ovat monin paikoin ryhtyneet ikääntyneiden metsiensä aavistushakkuisiin, joissa näitä harmaalle suojelulle alttiita kohteita pyritään realisoimaan, ennen kuin ympäristöjärjestöt ehtivät niitä inventoimaan.

Samasta syystä entistä harvemmat metsänomistajat kasvattavat metsää yli 80-vuotiaaksi.

“Jos metsä on iäkästä, tilakauppakaan ei käy. Ammattisijoittajat eivät niitä osta, sillä riskinä on, että sijoitettu pääoma jää kiinni, jos puu ei käy kaupaksi”, Raimo Harju sanoo.