Kun poliitikot kompastelevat, ratkaisujen etsiminen jää taloustoimijoille

Aamu käynnistyy hedelmäsmoothiella, kahvi tuoksuu huumaavasti. Onneksi siirryin kauramaitoon, ilmasto kiittää. Napsautan sovelluksella auton etälämmittimen päälle, heitän niskaani uuden kevytuntuvaliivin, pudotan vielä lähtiessäni roskapussin taloyhtiön keräysastiaan.

Arkemme tavalliset asiat ovat meille tärkeitä. Emme halua luopua herkuista, mukavuuksista, helposta liikkumisesta, kuluttamisesta ja lämmöstä. Varsinkaan emme halua luopua siitä maailmankuvasta, jossa kuluttamisen jäljet on siivottu pois näkyvistämme ja yltäkylläisen elämämme aiheuttama tuho kaatuu muiden ihmisten kannettavaksi.

Vaikka torjunta-aineesta pahasti allergisoitunut ihminen menettää terveytensä kaukana täältä, on omatuntomme puhdas, kun lastaamme elintarvikkeita ostoskoriin.

Dramaattinen ylikulutus, luonnonvarojen holtiton käyttö ja ympäristön kemikalisoituminen uhkaavat planeettaamme. Eikö kiinnosta? Ehkä pitäisi. Ylikulutus nimittäin uhkaa sinunkin helppoa elämääsi.

On hämmästyttävää, miten vähän ihmiskunta tunnistaa globaalien ympäristöongelmien syitä ja seurauksia tai kykenee esittämään niihin kunnollisia ratkaisuja. Emme kykene arvioimaan neutraalisti ihmistoiminnan vaikutuksia ympäristöön. Kuluttajan on mahdotonta tietää, millaisia vaikutuksia omilla valinnoilla oikeasti on.

Valtiot tukevat ympäristölle vahingollista toimintaa. Poliitikot vääntävät siitä, minä vuonna luonto oli poliittisesti tarkasteltuna kauneimmillaan ja päättävät sillä perusteella, millainen luonnon tila olisi tavoiteltava. Suomessa riidellään siitä, onko metsämaisema puupeltoa vai ei ja millä tavalla sadon saa korjata.

Moni tuntemani poliitikko ottaa ympäristökysymykset vakavasti. Toistaiseksi yksikään poliittinen puolue ei kuitenkaan ole kyennyt esittämään ratkaisuja, jotka vastaavat globaaleihin ympäristöhaasteisiin nykyisen talousjärjestelmän puitteissa. Jos nykyinen talousmalli ei toimi planetaarisissa rajoissa, sillekään ei ole esitetty vaihtoehtoja.

Yksikään puolue tai paneeli ei ole avannut linjaansa siitä, millä konkreettisilla teoilla luonto ja talous vahvistuvat samanaikaisesti. Raikkaat avaukset ylikulutuksen kahlitsemiseksi antavat odottaa itseään.

Tulevissa vaaleissa saatan jättää ainoan ääneni käyttämättä ja kohdistaa henkisen tukeni sille taloustoimijalle tai järjestölle, joka todennetusti ja tieteeseen pohjaten vahvistaa luonnon tilaa, edistää kiertotaloutta, tuottaa kulutuksen vähentämistä tukevia ratkaisuja ja mahdollistaa samanaikaisesti työn ja sen tuottaman hyvinvoinnin ihmisille.

Maailmalla ei ole aikaa odottaa.

Kirjoittaja on yhteiskuntasuhdepäällikkö sahateollisuus ry:ssä ja vihreä kuntapoliitikko Vantaalla.