Suurpedon tappaminen on törkeä metsästysrikos – tuomioita annettu viimeisten viiden vuoden aikana vain muutama

Suurpedon laittomasti tappanut tai sitä vahingoittanut on voitu vuodesta 2011 lähtien tuomita rikoslain mukaan törkeästä metsästysrikoksesta. Tuomioita on langetettu suhteellisen vähän.

Poliisilta tai syyttäjälaitokselta ei ole keskitetysti saatavissa tietoja siitä, kuinka monta syyteharkintaa törkeästä metsästysrikoksesta on aloitettu tai kuinka monta tuomiota susien laittomasta tappamisesta on annettu viime vuosien aikana.

Maaseudun Tulevaisuus pyysi törkeistä metsästysrikoksista annettuja tuomioita viideltä käräjäoikeudelta Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta. Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon käräjäoikeudessa ei ole vuoden 2018 jälkeen annettu yhtään tuomiota, jonka rikosnimikkeenä olisi törkeä metsästysrikos.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden järjestelmistä löytyy neljä tuomiota törkeistä metsästysrikoksista viimeisten viiden vuoden aikana. Kolme tuomiota on koskenut suden tai karhun metsästystä ja yksi tuomio koskee saukon metsästystä.

Kainuun käräjäoikeudesta löytyy neljä ratkaistua törkeää metsästysrikosta koskevaa juttua. Näistä kolmessa on kyse karhusta ja yhdessä metsäpeurasta.

Luvuissa ei näy vielä iso rikosvyyhti, joka Itä-Suomen poliisilla on edelleen tutkinnan alla. Paljon julkisuutta saaneessa rikosvyyhdissä Pohjois-Savossa epäillään useita henkilöitä muun muassa suurpetoihin kohdistuvista törkeistä metsästysrikoksista.

Käräjäoikeudet valittiin sen perusteella, että Luonnonvarakeskuksen mukaan syrjäinen sijainti ja susien havaittavuus metsätiestöltä lisäävät laittoman tapon todennäköisyyttä. Laittomuuksien painopiste Luken mukaan on ollut Itä-Suomessa. Myös Ruokaviraston tutkimien susien kuolinsyytutkimuksista viitteitä laittomuuksista paljastui lähinnä Itä-Suomesta.

Itä-Suomessa on SusiLife-hankkeen puitteissa tammikuusta 2020 lähtien toiminut poliisin ja erätarkastajan muodostama yhteispartio, joka on keskittynyt suden laittoman tappamisen valvontaan. Partiolle on perustettu vihjepuhelin, johon on saanut antaa vinkkejä epäillyistä laittomuuksista.

Luonnonvarakeskuksen mukaan susikannan kehityksen ja laittoman tappamisen välillä vahva yhteys. Laittoman tappamisen määräarvio pohjautui pantasusien kohtaloihin vuosina 1998–2016.

Salametsästys oli tutkijoiden mukaan pantasusien yleisin kuolinsyy, mutta suurin osa rikoksista jäi toteen näyttämättä. Muita kuolinsyitä olivat luvallinen metsästys, liikenne ja luonnolliset kuolinsyyt.