Saalistaja ja suupala samassa pesässä

Talvella pakkasta pakoon vetäytyneen sammakon sydän lyö hitaasti ja kehon lämpötila laskeutuu lähelle nollaa. Liikkua ei juuri kannata, sillä sammakon on tultava toimeen syksyllä keräämällään vararavinnolla koko talven ajan.

Jos sopivassa paikassa pääsee kurkistamaa kirkkaan veden pohjaan, voi hyvällä tuurilla nähdä pohjassa mutaan kaivautuneita, jopa kymmenien tai satojen yksilöiden sammakkorykelmiä sammakkorykelmiä.

”Sammakot hakeutuvat usein virtaaviin vesiin, ja ne etsivät vesiä, missä ei ole kaloja”, sanoo sammakkotutkija Jarmo Saarikivi.

Kalat ovat sammakoiden pahimpia vihollisia, ja hitaasti liikkuva vaihtolämpöinen sammakko on helppo saalis talviaktiiviselle kalalle. Sammakoiden tärkein tavoite talvella on pysyä piilossa.

Toinen talven vaara on plussalla ja pakkasella sahaava sää. Lämpöasteet voivat saada sammakon luulemaan, että on kevät. ”Piilostaan hangelle erehtyneen yksilön mahdollisuudet ovat hyvin heikot, ellei se pääse nopeasti takaisin talvehtimispaikkaansa.”

Vaihtuvat talvisäät on muutenkin riski sammakoille ja matelijoille. Talvehtimispaikat eivät suojaa kylmyydeltä, jos sulamisvedet valuvat pesiin ja jäätyvät uudelleen.

Pohjoisessa elävien sammakoiden strategia talvesta selviämiseen on kaivautua mahdollisimman erilaisiin talvehtimispaikkoihin. Jos talvesta tulee esimerkiksi poikkeuksellisen ankara ja matalat vedet jäätyvät pohjaa myöten, syvemmissä järvissä ja maakoloissa lymyävät populaatiot säästyvät.

Suomen sammakkolajeista yleisin on sammakko (Rana temporaria) , joka viettää tyypillisesti aikaa vesistöjen pohjamudissa. Soilla elävät viitasammakot (Rana arvalis) talvehtivat turpeessa, ja rupikonnat (Bufo bufo) etsiytyvät kuivan maan koloihin ja risukasoihin, Saarikivi kertoo.

Horroksen aikana jopa vihollisen kainalo kelpaa lepopaikaksi. Välipaloja vaihtolämpöiset matelijat eivät talven aikana haikaile.

”Sammakot ja käärmeet talvehtivat vuodesta toiseen samoissa kivikasoissa ja koloissa. Tavallisesti niillä on peto-saalissuhde, mutta talvella käärmeet eivät syö ja keväällä heti herättyäänkin niillä on muut asiat mielessä, joten sammakot ehtivät luikkia sivummalle.”

Maailmanlaajuisesti sammakoilla ei mene hyvin. Suomessakin elävien kolmen sammakkolajin kannat ovat jo pitkään vähentyneet. Elinympäristöjen muutokset ja monimuotoisuuden väheneminen uhkaavat niitä. Sammakoiden esiintyminen kertookin monimuotoisuudesta.

”Sammakot tarvitsevat talvehtimispaikan, lisääntymispaikan ja pellon- ja metsänreunoja kesäksi eli erilaisia paikkoja eri vuodenaikana”, Saarikivi sanoo. Kaiken tämän pitäisi löytyä parin neliökilometrin alueelta.

Erityisesti pulaa on lisääntymispakoista. ”Pihalammikot olisivat hyödyllisiä, jos niissä ei ole kaloja. Jos sammakoita haluaa auttaa, kannattaa kaivaa lammikoita.”

Uusiin lammikoihin sammakot löytävät yleensä melko helposti. ”Oikeastaan sammakoiden tehtävänä on etsiä uusia lammikoita koko ajan. Siksi niillä on jalat, joilla pääsee sinne minne kalat eivät pääse.

Hiljaiseloa ja lymyilyä lammikoissa on tiedossa vielä jonkin aikaa. Kun pakkaset hellittävät, alkaa sammakoiden aktiivinen kutuaika. Ensin heräävät koiraat, jotka kerääntyvät lisääntymisalueille sankoin joukoin kurnuttamaan naaraiden perään.

Näytelmää kannattaa hakeutua katselemaan ja kuuntelemaan. ”Kun vappuna lähtee kävelylle ja etsii lämpimiä, sulia lammikoita, niin yleensä löytää sammakoita.”

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat kerran viikossa ajankohtaisia metsäuutisia ilmaiseksi sähköpostiisi tilaamalla metsäuutiskirjeen.