Valtion vanhojen metsien inventointiurakka huipentuu – Mitä tapahtuu yksityismetsissä?

Keskellä vuoden 2020 koronakevättä EU:n komissio julkaisi vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian. Vaikka strategia ei ole oikeudellisesti sitova, loi se selvän vaateen suojella EU:n jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Siihen Suomikin sitoutui.

Orpon hallitus linjasi ohjelmassaan, että jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät suojellaan. Yksityismailla suojelu jatkuisi vapaaehtoisena.

Lopulta viime keväänä valtioneuvosto hyväksyi kansalliset vanhojen metsien kriteerit ja linjasi luonnontilaisen metsän määritelmän. Kriteerit laadittiin EU:n ohjeistuksen perusteella ottaen huomioon metsiemme erityispiirteet. Niiden taustalla oli Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen laatima raportti.

Metsähallitus inventoi valtion potentiaaliset kriteerit täyttävät metsät. Takana on kaksi maastokautta ja 170 000 hehtaaria Etelä- ja Pohjois-Suomen sekä Kainuun metsiä: ilmakuvien ja metsien käsittelyhistorian tutkimista sekä mittauksia maastossa. Vakituisen henkilöstön avuksi inventointiin palkattiin kumpanakin vuonna noin 50 määräaikaista metsäammattilaista.

Tulevana vuonna jatketaan saamelaisten kotiseutualueella samansuuruisella alueella. Sitten inventointi on valmis. Ulkopuolinen taho, Tapio Palvelut oy arvioi vuosittain inventointien toteutusta, jotta varmistutaan mittausten luotettavuudesta.

Mitä tapahtuu inventointiurakan jälkeen? Kun inventoinnin tuloksista ovat siivilöityneet kriteerit täyttävät, pinta-alaltaan vähintään 10 hehtaarin kokoiset metsät, tekee Metsähallituksen hallitus niistä valtioneuvostolle suojeluesityksen. Nämä metsät suojellaan tiukasti luonnonsuojelulailla.

Kriteerit ovat saaneet kiitosta ja moitetta, eikä ristiriidoiltakaan ole vältytty. Tavoitteena on suojella kaikkein arvokkaimmat kohteet, ja siihen kriteerit antavat erinomaiset eväät niin valtion kuin muiden omistajaryhmien metsissä. Jos valtion omistama metsä ei täytä vanhan metsän kriteereitä, voi se kuitenkin täyttää Metsähallitus Metsätalous oy:n ympäristöoppaan luontokohteen kriteerit ja jäädä myös siten talouskäytön ulkopuolelle.

Inventointi valtion omistamilla mailla on urakka, joka vaatii valtavan määrän työpöytä- ja maastotyötä. Mittakaavaltaan ja erityisesti aikataulultaan se on Natura-alueiden ja Metso-ohjelman inventointejakin isompi ponnistus. Toteutus on kuitenkin pohjimmiltaan selkeä, kun kyseessä on yksi iso maanomistaja.

Se, miten homma hoidetaan yksityisissä metsissä, on edelleen osin auki Metso-ohjelman päivityksestä huolimatta. Inventointi, rajaus ja korvaus? Vapaaehtoisuus on kaunis sana, mutta todellisuus voi olla jotain muuta.

Samalla on tärkeä muistaa, että monimuotoisuuden turvaaminen ei tapahdu vain suurissa ja paljon huomiota saavissa suojelupäätöksissä. Se tapahtuu ennen kaikkea jokapäiväisessä metsien hoidossa. Nostetaan siis tämä arjen hyvä työ vahvemmin esiin tulevana vuonna.