Katso video: Valtion vanhojen metsien kartoitus on Metsähallitukselle historiallinen ponnistus – tältä näyttää inventoijan arkipäivä

Paksu sammalpeite rahisee kenkien alla, kun Jane Rekola kävelee kohti päivän ensimmäistä koealaansa.

Pian maastotietokone ilmoittaa oikean pisteen löytyneeksi, ja Rekola kiepsauttaa keltaisen merkkinauhan kuusenoksan ympärille.

”Koeala perustettu”, hihkaisee Rekola ja alkaa pyöriä kuin hyrrä kirjaten samalla ylös ympärillään näkyvän metsän piirteitä.

Ollaan Evolla, entisen Lammin kunnan alueella Kanta-Hämeessä ja käynnissä on vanhojen ja luonnontilaisten metsien inventointi.

Inventointikohde Evolla valikoitui kartoitettavaksi Metsähallituksen omien paikkatietojen perusteella. Puuston iän arvioitiin ennakkoon olevan alueella keskimäärin jopa yli 170 vuotta. Kuva: Jarno Mela

Etelä-Suomen alueella inventointeja tekevä Rekola on yksi niistä yli kolmestakymmenestä työntekijästä, jotka Metsähallitus rekrytoi kuluvana keväänä omien asiantuntijoidensa avuksi vanhojen metsien kartoitustyöhön.

Inventointeja tehdään tänä ja ensi vuonna ahkerasti, sillä Suomi on EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoutunut suojelemaan jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsänsä.

EU-komission ohjeiden perusteella jäsenmaat laativat itse kansalliset kriteerit, joiden mukaan metsät on tarkoitus kartoittaa ja suojella. Valtion maiden osalta asia on sisällytetty myös hallitusohjelmaan.

Suomessa hallitus antoi esityksensä vanhojen metsien kriteereistä kesäkuun alussa.

Hallituksen esitys noudatteli pitkälti maa- ja metsätalousministeriön näkemyksiä, joiden myötä kriteerit määriteltiin varsin tiukoiksi. Esimerkiksi Etelä-Suomessa vanhoilta metsiltä edellytetään 100–140 vuoden ikää sekä jopa 30–50 kuutiota lahopuuta hehtaarilla puulajista riippuen.

Lausuntoaika määritelmäesitykselle loppui 7. elokuuta. Hallituksen odotetaan vahvistavan kriteerit todennäköisesti kuluvan syksyn aikana.

Kuolleen puun tilavuus on yksi vanhojen metsien pääkriteereistä. Kuva: Jarno Mela

Jane Rekola kairaa koepalan puusta sen iän määrittämistä varten. Sähkökäyttöinen porakone keventää työtaakkaa huomattavasti. Kuva: Jarno Mela

Koepalan saaminen irti puusta yhtenä kappaleena on tarkkaa puuhaa. Vuosirenkaiden avulla puun iän päättely onnistuu kätevästi. Kuva: Jarno Mela

Metsähallitukselle inventointiurakka on valtava ponnistus, sillä kartoitettavia valtion metsiä on Suomessa arviolta noin 200 000–250 000 hehtaaria.

Metsähallituksen Metsätalous oy:n Etelä-Suomen aluejohtaja Eeva-Liisa Jorrin mukaan nyt tehtävän kartoitustyön kokoluokka on poikkeuksellinen.

”Inventoinnit ovat myös taloudellisesti iso satsaus, joka rahoitetaan Metsähallituksen liiketoiminnan tuloista”, Jorri kertoo.

Aluejohtaja Eeva-Liisa Jorri oli mielissään päästessään seuraamaan vanhojen metsien inventointia. Taustalla Metsähallituksen viestinnän asiantuntija Päivi Lazarov. Kuva: Jarno Mela

Itse hän ei halua ottaa kantaa hallituksen esittämiin kriteereihin tarkemmin, mutta toteaa suojeltavaksi kelpaavia valtion metsiä olevan Etelä-Suomessa ylipäätänsä vähän, olivat kriteerit sitten millaisia hyvänsä.

Lisäksi Jorrin mukaan olisi tärkeää muistaa, että vanhan metsän kriteerit eivät koske pelkästään valtion metsiä, vaan ne ohjaavat myös yksityismetsien käyttöä ja vaikuttavat täten yksityisiin metsänomistajiin.

”Tärkeintä Metsähallitukselle kuitenkin on, että kriteerit ovat selkeät ja mitattavissa olevat. Mitä vähemmän tulkinnanvaraisuutta, sen parempi”, hän kiteyttää.

Inventoijalta edellytetään hyvää kuntoa, sillä maastopäivien aikana käveltyjä kilometrejä kertyy reippaasti. Kuva: Jarno Mela

Apuna inventointityössä on muun muassa lasermitta, joka helpottaa puiden etäisyyksien arviointia. Kuva: Jarno Mela

Oman haasteensa inventointeihin tuo se, että valitut alueet olisi käytävä läpi vain kahden maastokauden aikana, sillä EU odottaa valtion maiden osalta vanhojen metsien kartoituksen olevan toteutettu vuoden 2025 puoliväliin mennessä.

Kun inventointeihin kelpaava maastokausi on Suomessa lumisten talvien takia jo valmiiksi lyhyt, tulee kartoitustyön kanssa eittämättä kiire.

Kartoitustyötä tekevän inventoijan arkeen kiire ei saisi kuitenkaan liiaksi vaikuttaa. Koealoilta tehtävien havaintojen kirjaaminen on tarkkaa puuhaa, ja jo yksi näppäilyvirhe voi vääristää tuloksia.

Jane Rekolan mukaan urakkaan onkin keskityttävä aina yksi kohde kerrallaan.

”Jos erehtyy joskus katsomaan koneelta vielä kaikkien jäljellä olevien inventointikohteiden määrää, niin kyllä se tuntuu äkkiä aika mahdottomalta. Ei sitä auta siis miettiä, on vain edettävä rauhallisesti yhdeltä pisteeltä toiselle.”

Rekola kirjaa kaikki havaintonsa ylös metsässä mukana kulkevaan maastotietokoneeseen. Kuva: Jarno Mela