Esa Karjalaisen mukaan luonnon palauttavia vaikutuksia voisi hyödyntää terveydenhuollossakin, jos halu lähtee potilaasta itsestään. Kuva: Jouni Porsanger
26-vuotiaana vakavan aivoinfarktin saanut Esa Karjalainen tarvitsee luontoa palautuakseen kaupungin kuormituksesta – ”Kuntoutus on kokopäivätyötä, vaikka se ei ulospäin näy”
Kahdesta aivoinfarktista selvinnyt Esa Karjalainen tarvitsee luontoa palautumiseen. Kaupungin aistiärsykkeet väsyttävät aivoja.TilaajalleRovaniemi
Luonto on Esa Karjalaiselle suuri voimavara. Se auttaa palautumaan aivoväsymystä aiheuttavasta kuormituksesta. Kuva: Jouni PorsangerPäälle päin ulkoiluvaatteisiin pukeutunut Esa Karjalainen, 39, näyttää keltä tahansa hyväkuntoiselta retkeilijältä.
12 vuotta sitten hän joutui kuitenkin opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan, sillä vakava aivoinfarkti vei toimintakyvyn lähes kokonaan.
Ensimmäinen aivoinfarkti vuonna 2011 aiheutti puutoksia näkökentässä ja nosti kuumeen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen olotila ei lähtenyt parantumaan.
Kolmen kuukauden kuluttua eräänä aamuna Karjalaisen jaloista lähti tunto pois ja hän alkoi kouristella.
”Ensin yritin taistella vastaan, mutta sitten ymmärsin, että nämä voivat olla elämäni viimeiset hetket”, hän kertoo keskellä Rovaniemen ruskaa.
”Eletty elämä vilisi mielessä. Viimeinen muistikuva oli edesmenneen koirani siluetti näkökentässä.”
Sitten meni taju, jonka jälkeen Karjalaista pidettiin nukutettuna kolme vuorokautta. Kukaan ei tiennyt, missä kunnossa hän heräisi.
”Eletty elämä vilisi mielessä. Viimeinen muistikuva oli edesmenneen koirani siluetti näkökentässä.”
Kallonpohjavaltimon tukos on ihmiselle erittäin vaarallinen tilanne, josta harva kuntoutuu.
Karjalainen oli kuitenkin nuori, vain 26-vuotias, ja päättäväinen. Fyysisesti hän kuntoutui nopeasti, mutta sairastuminen oireilee edelleen aivoväsymyksenä.
”Suurin työ kuntoutuksessa tapahtui korvien välissä”, hän painottaa.
Kaikki aistiärsykkeet, tapaamiset ja lukeminen kuormittavat aivoja ja palautuminen niistä kestää huomattavasti pidempään kuin terveellä ihmisellä.
”Esimerkiksi kuntoutuksen alkuaikoina kaupassa käynnin jälkeen aivot saattoivat mennä niin tilttiin, etten enää löytänyt kaupasta ulos”, hän kuvailee.
”Suurin työ kuntoutuksessa tapahtui korvien välissä.”
Graafiselle alalle ennen sairastumistaan kouluttautunut Karjalainen on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.
Infarktin jälkeen hän kävi viisi vuotta kestäneen neuropsykologisen kuntoutuksen, jossa hän sai paljon tietoa sairaudesta ja hyviä eväitä siihen, miten mielellä pystyy pelaamaan ja oireita ehkäisemään ennalta.
”Kuntoutus on kokopäivätyötä, vaikka se ei ulospäin näy.”
Karjalainen varttui Oulussa ja hänen sukujuurensa ovat Kuusamossa, jossa myös yhteys luontoon on syntynyt.
Koettuaan elämän rajallisuuden hänelle kirkastui tavoite, että hän haluaa päästä nauttimaan enemmän luonnosta.
Sairastumista seuraavana kesänä hän vietti paljon aikaa mökillään Kuusamossa ja huomasi, että metsän keskellä väsymys helpotti. Väsymys palasi, kun hän palasi kotiinsa Ouluun.
”Kaupungissa tiet ja rakennukset tekevät maisemasta kulmikkaan ja katse tarkentuu milloin mihinkin. Sen sijaan luonnossa muodot ovat pyöreitä ja ihminen pystyy katsomaan kauas, minkä vuoksi aivot eivät kuormitu kuten kaupunkiympäristössä”, hän kertoo.
Haastattelut ja vertaistukitapaamiset Karjalainen sopii mieluummin luonnon äärelle kuin kahvilan hälinään. Kuva: Jouni PorsangerOlemme sopineet haastattelun Santavaaraan Kuninkaan laavulle, josta avautuu näkymä kauniisti kiemurtavalle Ounasjoelle. Utuinen sää pehmentää maisemaa entisestään.
Haastattelu kaupungin hälinässä olisi ollut Karjalaiselle kuormittavampi, sillä meteli ja ihmisvilinä veisivät kapasiteettia ajattelulta.
Myös vertaistukitapahtumissa luonto on Karjalaisen mukaan oivallinen ympäristö. Keskusteluja on helpompi käydä nuotion äärellä kuin kahvilassa.
”Oikeastaan luonto on ollut lääke ja kaupunkiympäristö kuntouttaja.”
Aivoverenkierron häiriöstä kuntoutujan on kuitenkin hyvä myös altistaa itseään ärsykkeille, eikä kokonaan erakoitua metsän keskelle, Karjalainen toteaa.
”Oikeastaan luonto on ollut lääke ja kaupunkiympäristö kuntouttaja”, hän oivaltaa.
Sairastumisen jälkeen Karjalainen on muun muassa pyöräillyt 5 000 kilometriä Aivoliiton hyväntekeväisyyskampanjan vuoksi ja vaeltanut kuukauden verran Kaldoaivin erämaassa.
”Luonnossa liikkuminen kohottaa minä-pystyvyyttä. Tuntuu, että jos pystyn pyöräilemään tuhansia kilometrejä, selviän muustakin.”
Vuosien varrella tehtyjen erämaavaellusten jälkeen Karjalaiselle tuli kuitenkin tunne, että nyt hän on rymynnyt riittävästi yksin.
Uuden näkökulman luontosuhteeseen on tuonut valokuvaus. Hän kuvaa muun muassa lintuja ja nisäkkäitä.
Karjalainen kokee, että luontokuvaus laajentaa käsitystä luonnon monimuotoisuudesta, kun eläinten käyttäytymistä pitää tarkkailla ja opiskella, jotta niiden kuvaus olisi mahdollista.
Jylhät metsät ja vaarat ovat Karjalaisen sielunmaisemaa. Kuva: Jouni PorsangerKarjalainen on asunut noin vuoden verran Rovaniemellä, jossa maisema muistuttaa paljon kuusamolaista sielunmaisemaa.
Nyt edessä on jälleen muutto, tällä kertaa Kanta-Hämeen maaseudulle, jonne hän lähtee rakkauden perässä. Karjalainen on muuttamassa yhteen naisystävänsä kanssa.
Karjalainen odottaa muuttoa hyvillä mielin myös harrastusmielessä, sillä metsää tulevan kodin lähiympäristössä riittää.
”Vaikka Etelä-Suomen metsät ovat pirstaloituneita, ne ovat reheviä ja täynnä elämää. Eläimet ovat tottuneempia ihmiseen, joten niitä on kenties helpompi kuvata.”
Jos jylhien metsien ja vaarojen sielunmaisemaa tulee ikävä, eteläinen Lappi on vain junamatkan päässä.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
