Koiran päästäminen vapaaksi metsään jännittää joka kerta – silti se on rakkauden teko

Syyskuun ensimmäinen päivä avasi hirvieläinten jahtikauden ympäri Suomea.

Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella koirat pääsivät hirvijahtiin jo nyt, muualla maassa lokakuun alkupuolella. Peurajahdissa ajavan koiran käyttö on sallittua 27. syyskuuta alkaen.

Jahtikausi on ajokoiralle ja omistajalle jännittävää aikaa sekä hyvässä että pahassa.

Metsästäjäliitto teetti kesällä nuorille jäsenilleen kyselyn, jonka mukaan jopa 42 prosenttia metsästyskoiran omistavista nuorista on harkinnut metsästyksen tauottamista tai lopettamista suurpetotilanteen vuoksi.

Suurpedon hyökkäyksen pelko vaikuttaa myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Vain alle puolet vastaajista aikoo hankkia uuden metsästyskoiran, mikäli suurpetopolitiikkaan ei tule muutosta.

Koko jäsenistölle keväällä tehty kysely kertoo samaa tarinaa: jopa 87 prosenttia metsästäjistä kokee nykyisen susitilanteen haittaavan omaa harrastustaan.

Tulokset eivät yllätä. Olen käynyt samoja keloja läpi viime vuosina, kun susihavainnot ovat yleistyneet alueella, jolla koirani osallistuu jahteihin.

Vaikka susihyökkäykset pelottavat, tuntuisi väärältä olla päästämättä metsästyskoiraa mukaan jahtiin. Onneksi on myös joitakin keinoja, joiden avulla koiraa voi yrittää suojata.

Tärkein on metsästäjien toisilleen jakama paikallistieto. Jos tietyllä alueella on havaittu useaan otteeseen susia tai niiden jälkiä, ei sinne kannata varta vasten hakeutua metsästämään.

Toinen, konkreettisempi keino on koiran päälle puettava susiliivi. Hyökkäyksen sattuessa se ei välttämättä pelastaisi koiraa, mutta antaisi ainakin lisäaikaa. Näiden lisäksi metsästävä puoliso pyrkii pysymään jahtien aikana koiran lähellä.

Aina sekään ei kuitenkaan riitä. Koira voi myös jäädä auton alle tai haavoittua juostessaan puusta törröttävää oksantynkää päin.

Kun on päättänyt ottaa metsästyskoiran, ei sitä voi pitää vain seurakoirana. Rajat ovat rakkautta, mutta niin on myös vapaus toteuttaa itseään.