
Kello alkaa lähestyä päivällisaikaa. Puhelimen navigaattorin mukaan suunniteltuun ruokapaikkaan on matkaa enää viisi minuuttia. Nettisivujen perusteella paikan pitäisi olla auki iltakahdeksaan asti, mutta perillä odottaakin ikävä yllätys. Suljettu, closed, stängd, cerrado.
Itselleni yllä kuvatunlaista tilannetta ei ole tullut vielä vastaan, eikä toivottavasti tulekaan. Ja vaikka tulisikin, olen siihen varautunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että autosta löytyy aina reissatessa retkikeitin, kaasusäiliö, ruokailuvälineet, jotain helposti kokattavaa syötävää ja tulitikut.
Matkaillessa yllättäviltä tilanteilta on lähes mahdotonta välttyä. Niihin varautuminen tuo turvaa, sillä koskaan ei tiedä, milloin ja missä auto hyytyy tien varteen. Silloin eväät (ja talvella lämpimät vaatteet) ovat kultaakin arvokkaampia.
Ulkona syöminen on ihanaa luksusta mutta myös melkoisen kallista lystiä. Ainakin jos liikutaan Suomessa. Nelihenkisen perheen ruokapaussin kulut nousevat nopeasti sataan euroon, jos annosten kylkeen ostaa vielä lapsille jälkkärijätskit ja aikuisille kahvit.
Etenkin buffeteissa piilee ähkyn vaara. Kun takaraivossa jyskyttää ajatus koko rahan edestä syömisestä, niin tulee myös tehtyä. Ja se tuntuu olossa.
Vaikka ruoka olisi yksipuolisempaa, voittaa ulkoilma lähes varmuudella ravintolan tai huoltoaseman seinien tuijottelun.
Ratkaisuna olon ja matkabudjetin keventämiseen on aterioiden tai ainakin päivän toisen lämpimän aterian syöminen maastossa päiväretken yhteydessä tai vaikkapa tienvarressa pysäköintipaikalla.
Usein mukaan tulee pakattua mahdollisimman helppoja vaihtoehtoja: pussinuudeleita, lisää vain vesi -kuppiannoksia ja puuropusseja. Ruokaan saa helposti potkua lisäämällä esimerkiksi nuudeleiden joukkoon kalasäilykkeen ja puuron päälle pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä.
Autolla ja pyörällä matkaillessa varastoja on helppo täydentää matkan varrella sitä mukaa, kun tarvetta tulee.
Vaikka ruoka olisi yksipuolisempaa, voittaa ulkoilma lähes varmuudella ravintolan tai huoltoaseman seinien tuijottelun. Aterian kruunaava kahvi hoituu sekin helposti, kun pakkaa mukaan riittävästi vettä, pikakahvia ja pieniä huoneenlämmössä säilyviä annosmaitoja.

Muutama vuosi sitten pitkäaikainen unelmani Islannin ympäriajamisesta kävi toteen.
Maan kallis hintataso tuli selväksi jo majoituksia varattaessa. Taisi pari hikikarpaloa nousta otsalle myös silloin, kun näpyttelin pin-koodia autovuokraamon maksupäätelaitteeseen, jonka näytöllä komeili kuusinumeroinen luku kruunuja.
Onneksi pakkasimme mukaan perinteisen trangian, sillä harvaan asutuilla seuduilla ravintolatarjonta oli vähäistä. Lisäksi sen ansiosta pystyimme pitämään lounastauon juuri silloin, kun siltä tuntui tai kun vastaan tuli hieno maisemapaikka.
Keittimeen sopiva kaasusäiliö löytyi heti ensimmäiseltä huoltoasemalta ja autossa mukana kulkevat helpot retkieväät viereisestä ruokakaupasta. Vastapainoksi tuli toki nautittua myös paikallisten ruokapaikkojen tarjonnasta. Mieleen jäivät etenkin tuoreet katkaravut dipin kera sekä mädätetty hai.
Viime kesänä käytimme samaa yhden maastolounaan taktiikkaa Saariston rengastiellä ja Ahvenanmaalla matkaillessa. Seuraavan road tripin kohde on vielä auki, mutta varmaa on, että sillekään reissulle ei lähdetä ilman retkikeitintä ja asianmukaisia eväitä.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
