

Paimiolainen Senita Lahdenperä on kerännyt sieniä myyntiin yli puoli vuosisataa - tarkkaan ottaen 55 vuotta.
Lahdenperä kävi keväällä 1968 seurustelemaan miehensä kanssa. Syksyllä nuoripari alkoi poimia marjoja ja sieniä tukkuihin, jotka toimittivat ne Helsinkiin.
Lahdenperän lapsuuskodissa käytettiin kantarelleja ja tehtiin suolasieniä. Miehen kodissa Lapualla poimittiin kangasrouskua.

Sienituntemus lähti siitä laajenemaan. Pariskunta kerää kaikkia parhaita syötäviä sieniä, yhteensä satoja litroja vuodessa.
”Olemme yli seitsemänkymppisiä ja edelleen poimimme hullun lailla”, Lahdenperä kertoo.
Edellispäivänä Turun ainoaan Michelin-ravintolaan meni lampaankääpää, orakasta, kosteikkovahveroa, suppilovahveroa, mustavahakasta, kantarellia, mustaa torvisieniä, ruskotorvisientä, Lahdenperä kertoi torstaina
”Kehnäsieniä emme ole poimineet. Ne ovat niin perhanan toukkaisia.”
Tänä syksynä sienisato on ollut Paimion seudulla kiitettävä. Kuivien kausien takia tatteja on tullut kehnosti, Lahdenperä kertoo.
Facebook-ryhmissä on näkynyt, että Raumalta ylöspäin, Tampereen seudulla sekä Espoon ja Lohjan seuduilla ihmiset ovat saaneet sieniä valtavasti.
”Tänä vuonna hinta tuppaa laskemaan aika alas, kun sieniä on paljon. Facebookissa näkee, että jotkut antavat sieniä ilmaiseksikin.”
Lahdenperän mieleen on jäänyt erityisen hyvä kantarellivuosi 1971. Kallionotkelmat olivat ihan keltaisina sienistä. Lahdenperät hakivat sieniä ämpärikaupalla autossa odottavaan 40 litran saaviin.
”Tänä vuonna ei ole niin paljon kantarelleja.”
Lahdenperien sienikausi alkaa korvasienellä toukokuussa. Ensimmäiset kantarellit putkahtavat esiin usein heinäkuun alkupuolella. Suppilovahveroita Lahdenperät poimivat joulukuulle asti.
Ennätysvuonna 2021 pariskunta keräsi suppilovahveroita 840 litraa.
Ravintoloiden lisäksi Lahdenperät myyvät sieniä Reko-renkaissa, toreilla ja Facebookissa.
Ravintolat ottavat sieniä maanantaista keskiviikkoon, torstaina vuorossa on yksityiset ihmiset ja viikonvaihteessa sieniä myydään markkinoilla.
Metsässä hurahtaa normaalin työpäivän pituinen rupeama. Lahdenperät lähtevät metsään aamupäivällä, kun lapsenlapset on lähetetty koulutielle.
Sienet kerätään kaupan ostoskoriin, jossa on lokerot eri sienille.
”Vaaleaorakas on hyvä sieni mutta sen pillit ovat haperoita. Tulee paljon sotkua, jos sitä ei saa laitettua erilleen”, kertoo Lahdenperä.
Sienet putsataan metsässä alustavasti ja kotiin tullessa tarkasti.
Senita Lahdenperä teki työuransa seurakunnassa, mies telakalla. Sienistä saatava tienesti on mukava lisä eläkkeen päälle.
”Ennen teimme aina niillä rahoilla kaukomatkan. Kävimme Niilin risteilyllä ja Pekingissä. Nyt olemme kyllästyneet.”
Kerran Lahdenperä oli vähällä jäädä hirven alle sienimetsällä.
”Olin ison ojan vieressä, sen reunoilla on hyvin kantarelleja. Kykin siellä ja kuulostelin, ihan kuin sinne tulisi traktori. Nousin ylös ja hirvi tuli suoraan kohti vasa perässä. Melkein olimme jo silmätysten. Se kääntyi pois kun huusin, säikähti yhtä paljon kuin minäkin.”
Salon seudulla liikkuu susia. Pari vuotta sitten pariskunnan sienipaikalla kierteli metsästäjien mukaan seitsemän suden lauma. Mies näki yhden niistä kaukaa.
”Mielestäni susia saisi viedä isompiin metsiin, oikein korpiin, etteivät ne tule ihmisten asuinalueelle.”
Mikä on Lahdenperästä paras sieni?
Makean makuinen mustavahakas, jota löytää suhteellisen rehevistä metsistä ja kallionnotkelmista.
Suolasieniin Lahdenperä laittaa kangasrouskua, haaparouskua ja karvarouskua.
Mustavahakkaista hän tekee pieniä pyöreitä piirakoita hiivaleipäjauhopohjaan.
”Niin perhanan hyviä tuli!”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
