Ilmastonmuutokseen sopeutuminen pitää jo aloittaa, sanoo suometsätieteen professori

Ilmastonmuutokseen varautumisessa on yksi keskeinen ongelma: on mahdotonta ennustaa varmasti, mitä ilmastolle tulee tapahtumaan.

”Ilmastomallit ovat jokseenkin samanmielisiä siitä, että lämpötila tulee nousemaan, mutta eri mielisiä siitä, mitä sademäärälle tapahtuu”, sanoi Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Annamari Laurén viime viikolla järjestetyssä Hiilestä kiinni -seminaarissa.

Jos sademäärä nousee, puuston kasvu paranee kivennäismailla, kasvukausi pitenee ja suometsien kasvu paranee hieman, Laurén luetteli. Maan hiilitase heikkenee, mutta toisaalta nopeammin kasvava puusto auttaa kompensoimaan menetettyä hiiltä.

Kasvava sademäärä edesauttaa soiden ennallistamista ja vesien palauttamista soille. Lisäksi metsän toimintamallit jatkuisivat suunnilleen samanlaisena kuin nyt.

Jos sademäärä laskee, kesien kuivuudet yleistyvät, kivennäismaiden kuusikoiden kasvu heikkenee, mutta suometsien kasvu paranee vähän, Laurén sanoi. Turve hajoaa nopeammin ja soista, myös luonnontilaisista, tulee hiilen lähteitä.

Sademäärän vähentyessä vesi eri riitä isojen suoalueiden ennallistamiseen, joten ennallistamisesta ei ole hiilensidonnan työkaluksi. Metsätalouden toimintamalleihin tulisi muutoksia.

Laurénin mukaan olisi siirryttävä ilmastonmuutoksen hillinnästä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, jossa metsänhoito on keskiössä. Erityisen tärkeää on miettiä puulajivalintoja, hoitoketjuja ja puun jalostusta sekä pitää metsänhoidon monet tavoitteet yhä voimassa.

Laajojen kokonaisuuksien sijaan olisi syytä panostaa alueelliseen suunnitteluun etenkin suoalueilla. Metsänhoidon tavoitteet kannattaa Laurénin mielestä hajauttaa: hakata puuta metsäteollisuuden tarpeisiin joiltain alueilta, lisätä monimuotoisuutta ja suojelupinta-alaa muualla.

Eri tulevaisuusskenaarioiden ja laskentamenetelmien kehittäminen vaatii asiantuntijoita, joten tarvetta on myös tutkimuksen ja koulutuksen lisäämiseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tulisi Laurénin mukaan siirtyä nyrkkisääntöjen osaamisesta ongelman ymmärtämiseen ja yleisistä ratkaisuista tapauskohtaiseen lähestymistapaan. Esimerkiksi turvemaille suositeltu jatkuva kasvatus ei ratkaise kaikkia ongelmia turvemaillakaan.

”Jatkuva kasvatus ei auta vedenpinnan korkeuteen, jos ei sada”, Laurén muistutti. Siksi on ymmärrettävä metsänhoitokeinojen vaikutukset ennen kuin loikataan tekemään ratkaisuja.

Tärkeimmän viestin ilmastonmuutokseen varautumisesta Laurén kiteyttää yhteen virkkeeseen.

”Kenenkään ei tarvitse osata kaikkea, mutta kaikkien pitää osata enemmän.”