Metsäsertifiointi on laadun tae ja osoitus vastuullisuudesta, mutta miten se näkyy metsänomistajan puukauppatilissä?

Metsäsertifioinnin luvataan vahvistavan suomalaisten puuperäisten tuotteiden luotettavuutta ja tätä kautta menekkiä kansainvälisillä markkinoilla. Sertifioinnin tuomaa konkreettista taloudellista hyötyä metsänomistajalle voi kuitenkin ollavaikea yksiselitteisesti laskea, sanovat sekä PEFC-sertifikaatin Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen että FSC:n Suomen toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila.

”Suomi on suuri maa ja jokainen hehtaari on erilainen. PEFC-sertifioinnin vaikutukset vaihtelevat kuviokohtaisesti, ja puukauppa onkin aina ostajan ja myyjän välinen asia”, Liimatainen toteaa.

Myös Ylä-Anttila muistuttaa, että puun lopullinen hinta määräytyy aina neuvotteluissa ostajan ja myyjän välillä. Puun hintaan vaikuttavat sertifioinnin lisäksi monet muutkin tekijät.

”Yhtä FSC-hintaa ei siis ole määritelty, eikä siksi ole helppoa arvioida sen merkittävyyttä. Järjestelmä on markkinaehtoinen, ja sen on tarkoitus olla kannattava niin metsänomistajalle kuin muillekin ketjun toimijoille lisäämällä puun arvoa markkinoilla monella tavalla”, Ylä-Anttila selittää.

Osa metsäyhtiöistä maksaa sertifioidusta puusta hintalisää. Suoraa ”listahintaa” ei lisälle Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remeksen mukaan kuitenkaan löydy.

”Voidaan puhua noin 50 sentin–3 euron lisästä kuutiometrille FSC-sertifioidun puun osalta, mutta tähän vaikuttaa suuresti se, kuinka paljon hakkuualalle säästetään puustoa. Suoraa listahintaa sertifioidulle puulle ei ole”, Remes sanoo.

Vaikka sertifiointi ei vaikuttaisi suoraan myyntihintaan, tukevat kestävän metsänhoidon vaatimukset asiantuntijoiden mukaan metsien terveyttä ja hyvää kasvua.

”Sitä kautta esimerkiksi PEFC-sertifiointi edistää metsän arvon säilymistä pitkällä aikavälillä”, Liimatainen toteaa.

Sertifiointia pohtivan metsänomistajan huoleksi voi nousta myös se, miten eri sertifikaattiehdot rajoittavat hakkuita. Hakkaamatta jäävä säästöpuuosuus on pois hakkuukertymästä ja näin myös metsänomistajan tilipussista.

FSC Suomen toiminnanjohtajan Ylä-Anttilan mukaan sertifioinnissa jätetään käytön ulkopuolelle tiettyjä korkean suojeluarvon alueita ja erityisiä luontokohteita.

”Näitä ovat esimerkiksi vesialueiden ympärille jätettävät suojakaistat. Tällöin hakattava pinta-ala väistämättä pienenee. Toisaalta metsän luontoarvot säilyvät paremmin. Pitkällä tähtäimellä monimuotoinen metsä on paremmin sopeutunut ilmastonmuutokseen ja esimerkiksi hyönteistuhoihin”, Ylä-Anttila sanoo.

Metsissä nähdään ja nykyisin myös mitataan Ylä-Anttilan mukaan yhä enemmän luontoarvoja.

”Tämä on tulevaisuuden mahdollisuus metsänomistajalle saada tuottoa myös puukaupan ulkopuolella, esimerkiksi FSC:n ekosysteemipalvelusertifioinnin kautta.”

Pitkäjänteinen metsänomistaja voi Remeksen mukaan vaikuttaa hakkuiden lopputulemaan monimuotoisuuden näkökulmasta, mutta myös siihen, miten sertifikaattien edellyttämiin säätöpuihin sitoutuu rahaa.

”Esimerkiksi sertifioinnin edellyttämien säästöpuiden sijoitteluun voi vaikuttaa. Puut voi joissakin sijoittaa esimerkiksi vähemmän tuottoisalle alueella tai alueelle, jossa metsänhoidon toimenpiteet on kallista tehdä.”

Hyvä paikka säästöpuuryhmälle voisi puolestaan PEFC:n Liimataisen mukaan olla esimerkiksi alueen kosteampi kohta tai vesistön tai suoalueen reunaan jätettävä suojakaistale.

”Jos metsänomistajaa mietityttää mahdollinen taloudellinen menetys, niin monesti jätettävät lehtipuut, kuten haavat, eivät ole taloudellisesti niin arvokkaita”, Liimatainen muistuttaa.

”Mikäli metsänomistajan kuvio liittyy vesistöön, niin PEFC:n edellyttämillä suojakaistoilla poimintahakkuut ovat sallittuja, mikä tarkoittaa, että suojakaistoilta kyetään korjaamaan puustoa, kunhan huolehditaan myös suurikokoisten puiden jättämisestä.”

Keskeinen sertifioinnin tuoma hyöty on Remeksen mukaan luonnon monimuotoisuuden edistäminen, metsän terveyden tukeminen ja parempi kestävyys ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Lisäksi sertifiointi vaikuttaa mielikuvaan metsätaloudesta ja sen hyväksyttävyyteen. Sertifiointi on laadun tae ja osoitus kestävästä käytöstä mutta samalla osa metsäalan imagotyötä.

”Vaikutus näkyy viiveellä, mutta mielikuva metsätalouden alasta vaikuttaa merkittävästi alan työllistymiseen, työvoimapolitiikkaan ja metsäteollisuuden investointiin”, Remes sanoo.

Vaikka sertifioinnin takaama parempi myyntihinta ei Remeksen mukaan kokonaan kompensoi sertifioinnin tuomia rajoitteita puun käytölle, arvostaa monitavoitteinen metsänomistaja metsässään muutakin asioita kuin sieltä saatavia euroja.

”Tulevat metsänomistajasukupolvet voivat päätöksenteossaan painottaa muita arvoja, kuin nykymetsänomistajat. Vastuullisuusarvot ja niiden todennettavuus ja dokumentointi voivat olla tulevaisuudessa myyntivaltti.”