Metsäyhtiöt eivät jaa ministeri Essayahin näkemystä, että 50 metrin suojavyöhyke olisi hätiköity

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah pitää raakulle vastikään sovittua 50 metrin suojavyöhykettä hätiköitynä (MT 23.9.) Suuret metsäyhtiöt ovat Essayahin kanssa eri mieltä.

UPM:n saha- ja metsäjohtaja Antti Koulumies vetoaa keskusteluihin ympäristöministeri Kai Mykkäsen kanssa.

”Hän esitti toimialalle pyynnön laajentaa 45 metrin suojavyöhykettä 50 metriin, ja päätimme tätä pyyntöä kunnioittaa.”

Kaikki kolme suurta metsäyhtiötä edellyttävät kuitenkin, että viranomainen tarkistaa ohjeistuksensa, jotta käytännöt selkeytyvät.

Stora Enson Suomen puunhankinnan johtaja Tuomas Tiilikainen sanoo kaikkien Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten pitävän tärkeänä, että ympäristöhallinto viipymättä päivittää ohjeistuksen ja toteuttaa tarvittavat raakkuesiintymiä koskevat suojelu- ja rajaustoimet.

Tiilikaisen mielestä nykytilanne ei ole teollisuuden, metsänomistajien, viranomaisten eikä muidenkaan sidosryhmien etu. 50 metrin suojakaistan Stora Enso näkee tilapäisenä ratkaisuna, jolla hankintaketjun riskit minimoidaan epäselvässä tilanteessa.

”Ennen sitä Stora Enso on sitoutunut 50 metrin suojakaistaan raakkuesiintymien välittömässä läheisyydessä.”

Suojeltavien lajien esiintymätiedot tulee saada Tiilikaisen mielestä nykyistä avoimemmiksi, jotta lajit voidaan ennakoida metsänkäsittelyä suunniteltaessa.

Entisestään laajentunut raakkuesiintymän suojavyöhyke voi äärimmillään estää pienen leimikon hakkuun kokonaan, Tiilikainen myöntää. UPM:n Koulumies toteaa, että kysymykseen hakkuiden estymisestä on vaikea antaa ehdotonta vastausta ilman käytännön esimerkkiä.

Koskeeko 50 metrin suojavyöhyke vain päätehakkuita vai myös harvennuksia, siitäkin yhtiöt ovat eri mieltä. Stora Enson mukaan laaja suojavyöhyke on määritelty päätehakkuita silmällä pitäen.

”Harvennushakkuissa voi olla perusteltua myös kapeampi suojavyöhyke. Tähän edellytämme kuitenkin ely-keskuksen ohjeistusta”, Tiilikainen sanoo.

UPM:n Koulumiehen mukaan suojavyöhyke koskee myös harvennuksia, sillä 45 metrin rajauskin suosittaa pidättäytymään metsätaloustoimista suojavyöhykkeen sisällä. ”Mutta viranomainen on se, jonka tulee linjata tarkemmin, missä ja minkälainen suojavyöhyke tarvitaan.”

Myös Metsä Groupin metsäjohtajan Juha Jumppasen mukaan 50 metrin suojavyöhyke on toistaiseksi ehdoton. Se tulisi hänen mukaansa kuitenkin määritellä tarkemmin ely-keskuksessa kohdekohtaisesti esimerkiksi pinnanmuotojen ja ilmansuuntien perusteella.

Lisäksi tulisi tarkastella tilanne erikseen maanmuokkauksen, harvennus- tai poimintahakkuun ja uudistushakkuun osalta.

Ympäristöministeri Mykkänen totesi MT:n kolumnissa, että ”viisas puun ostaja motivoi metsänomistajaa palkitsemalla luontotoimista” (18.9.). Taloudellisen vastuun jakaminen saa kannatusta metsäyhtiöiltä.

”On tärkeää, että metsänomistajan omaisuudensuoja varmistetaan tekemällä raakkujen osalta tarvittavat suojelurajaukset ja rahoittamalla ne valtion varoista. Vapaaehtoisissa luonnonhoitotoimissa meillä on myös parempaan luonnonhoitoon kannustavia järjestelmiä”, sanoo Metsä Groupin Jumppanen.

Myös Stora Enson Tiilikaisen mukaan luontoarvojen suojelussa kaikilla osapuolilla on osuutensa taloudellisen vastuun kantamisessa: valtiolla ja toimijoilla, mutta myös maanomistajalla.

”Toki toimijoilla on oma roolinsa, ja metsänomistajan palkitseminen luontotoimista on hyvä keino edistää luontoarvojen huomiointia. Esimerkkinä tästä on Stora Enson pari vuotta sitten lanseeraama monimuotoisuuslisä puukaupoille”, Tiilikainen kertoo.

UPM:n Koulumies edustaa eri kantaa: ”On hyvä tiedostaa, että metsän omistamiseen liittyy riskejä, ja myös metsänomistajilla on vastuu metsäluonnon turvaamisesta. Viranomaisten tulisi kuitenkin kompensoida metsänomistajia pakollisista luonnonsuojelutoimista”, Koulumies muistuttaa.

UPM:llä on käytössä FSC-ryhmäsertifiointi, johon liittymällä metsänomistaja voi tehdä luontotoimia ja saada kompensaatiota hakkuutuloon.