Stihl FS 460 -raivaussahalle annettiin kunnolla runtua kokeilussa – vanha vika vaivasi pakkasilla

Stihl FS 460 C-EM K -raivaussaha on pitänyt pintansa suosittuna työkaluna pitkään, jo viitisentoista vuotta. Nimessä kiiltelee klassikkosahan kultapölyä.

Malli uudistui hiljattain hieman muun muassa kahvoiltaan. Onko saha siis parantunut? Vai mennyt huonompaan suuntaan? Sitä lähdimme testaamaan pitkässä kokeiluissa oikeilla työmailla.

Kokeilun tekivät Juha ja Ville Saukko Petäjävedellä Keski-Suomessa. He raivasivat ammattimaisesti urakkatahtiin kaikenlaisia työkohteita ja hieman myös omia metsiään.

Kokeilu alkoi viime keväänä ja jatkui talven tuloon saakka, joten testisahalle annettiin runtua oikein kunnolla.

Stihl FS 460 on metsänomistajien suosikki yhdessä Husqvarna 545FX AutoTunen kanssa. Molemmat ovat moottoriltaan keskikoon sahoja ja niissä on elektroninen moottorinohjaus.

Stihlissä se kulkee nimellä M-Tronic. Elektroniikka säätää sahatessa sytytyshetken ja polttoaineen syötön. Saha pystyy ottamaan huomioon muun muassa ympäröivän lämpötilan ja polttoaineen laadun.

Metsäraivurit Echo 520 ES (vas), Stihl FS 460 C-EM K ja Husqvarna 545FX AutoTune. Kuva: Risto Jussila

Moottorin käyntiä ei Stihlissä tarvitse, eikä voi itse säätää. Käyttö on siksi helppoa. Juha Saukko työkohteella. Kuva: Risto Jussila

Ilmansuodattimen likaisuutta saha ei tunnista, mutta pystyy epäsuorasti kompensoimaan likaisesta suodattimesta johtuvan heikentyneen seoksen virtauksen. Se vähentää tehon laskua ja käyntihäiriöitä. Kovin ryönäiseksi suodatinta ei silti kannata päästää.

Ruuvattavia suuttimia M-Tronic -sahoissa ei ole. Se helpottaa käyttöä.

Saha käynnistyy kevyellä nykäisyllä. Avustavan jousen ansiosta rauhallinen, tasainen veto riittää. Tämä on mannaa, jos äkkinykäisy vihlaisee olkapäässä.

Sylinteritilavuus on 45,6 kuutiosenttiä ja tehoa irtoaa 2,2 kilowattia. Husqvarna 545FX AutoTunessa sylinteritilavuus on 45,7 kuutiosenttiä ja teho aivan sama. Huskussa on litran tankki, Stihlissä tankin tilavuus on kolme varttia.

Stihl painaa tankki täynnä 200 millimetrin vakioterälevyllä 9775 grammaa, Husku kutakuinkin saman verran. Molemmissa tehon ja painon suhde on erinomainen.

Uudistuneessa mallissa näkyvin muutos ovat isommat kädensijat kahvoissa. Kädensijojen alaosa on leveä ja yläosa vielä leveämpi pallukka.

Pallukan yläosaan on muotoiltu peukaloille leveät kolomaiset paikat. Kun peukut ovat koloissa, ote on peukaloiden tuennan ansiosta voimakkaampi ainakin silloin, kun terää heilutellaan leveästi. Näin tehdään lähinnä, kun päryytetään kolmioterällä risukossa tai siimapäällä heinikossa.

Käsikahvojen yläosan pallukassa on kolomainen paikka peukalolle. Sammutusnappi on sivussa. Kuva: Risto Jussila

Uusitut käsikahvat eivät tuntuneet huonoilta, mutta erityistä hyötyäkään niistä ei huomattu koituvan. Kuva: Risto Jussila

Metsässä Juha ja Ville eivät havainneet uusista kahvoista erityistä etua, mutta eivät haittaakaan.

Kahvoista voi pitää kiinni etenkin metsäterällä raivatessa niinkin, että peukalot ovat pallukoiden alla muiden sormien vieressä. Suurikouraiselle tämä ote on kuitenkin ahdas.

Kahvapuoliskojen liitoksen sauma on kahvojen sivulla, aiemmin se oli päällä. Sama sauma käy nyt sammutinnapille. Se voi lujittaa rakennetta.

Aiemmassa mallissa puutteena oli se, ettei kulmavaihteeseen voinut lisätä vaseliinia kuten kilpailijan sahaan. Nyt voi.

Mutta ei ihan helposti. Voiteluaukon ruuvissa on torx-kanta, jonka keskellä on yllättävä tappi. Se estää tavallisen avaimen käytön. Erikoisavaimen voi ostaa maahantuojalta.

Täyttöaukon ruuvin aukaisun estotappi ei miellytä kokenutta sahaajaa.  Kuva: Risto Jussila

Vaseliinin täytössä vaarana on, että onteloon voi juntata vaseliinia liian kanssa. Kuumentuessaan liian suuri määrä vaseliinia voi laajeta ja rikkoa tiivisteen. Sen jälkeen vaseliini ei pysy sisällä.

Ainakin sahoja rassannut hoitaisi tarkistuksen ja mahdollisen lisäyksen mieluusti itse. Käynti merkkiliikkeessä ja maksaminen ruuvin avauksesta voivat tuntua turhalta rahanmenolta.

Juhan kokemuksen perusteella kulmavaihde kestää Stihlissä kovassa käytössä parisen vuotta. Käyttöiän rajalla ääni pahenee nopeasti. Sen jälkeen kulmavaihde pitää uusia.

Vähällä käytöllä kulmavaihde kestää pitkään. Silloin metsänomistaja voi ennättää uusia koko sahan ajanmukaiseksi ennen kuin kulmavaihde hajoaa.

Kokeilussa sahaan ei tullut varsinaisia vikoja. Käynnistyvyys oli hyvä ja säädöt pysyivät automaattisesti kohdillaan kuten pitääkin.

Sahan 2,2 kilowatin teho on Juhan mielestä täysin riittävä taimikonhoitoon ja hakkuun ennakkoraivaukseen. Pienempi 200 millimetrin terälevy kiihtyy nopeasti.

Sahaan voi vaihtaa myös isomman 225 millin levyn. Se ei tule mukana vakiona ja lisäksi pitää ostaa myös suurempi sektorisuoja.

”Isojen runkojen kaato on isommalla terällä vähän helpompaa ja nopeampaa. Siitä voi olla hyötyä myös risun niitossa varhaisperkauksella. Mutta kyllä pienemmälläkin pärjää”, Juha tuumailee.

Stihl FS 460 -raivuriin ei tullut pitkän kokeilun aikana vikoja. Kuva: Risto Jussila

Stihlin 200 millimetrin terälevy tuntui riittävältä kaikissa työkohteissa. Ville Saukko viilaa terää. Kuva: Risto Jussila

Jos Stihlin ripustaa muihin kuin merkin omiin valjaisiin, reikälevyn reunat syövät vähitellen koukun poikki. Kuva: Risto Jussila

Sahan ulkoisia mittoja hän piti juuri sopivina taimikkoon. Kapea oteväli kahvoissa, lyhyt runkoputki ja 25 asteen kulmavaihde ovat kaikki ammattitasoisen metsäsahan ominaisuuksia.

”Näiltä osin sahassa on kaikki kohdallaan.”

Jos sahan kanssa kaatuu, kädet on syytä pitää kiinni kahvoissa, jotta ne eivät pääse yltämään pyörivään terälevyyn. Eteenpäin kaatuminen rysäyttää kahvojen kiinnityksen rikki ja se pitää uusia. Mutta se on pieni hinta, kun sormet säilyvät ehjinä.

Pienenä miinuksena Juha mainitsee rungon reikälevyn, jonka reikiin valjaiden kiinnityskoukku sujautetaan. Juhan mielestä reiät ovat ahtaita. Säätömahdollisuus saisi olla portaaton kuten kilpailijassa.

Säiden kylmetessä Juha ja Ville kokeilivat, missä vaiheessa sylinteritilasta kaasuttimeen lämmintä päästävä talviläppä pitää avata eli kääntää kesäasennosta talviasentoon.

Musta talviläppä. Oikealla kesä- ja talviasennon aukot, johon läppä painetaan ja kiinnitetään ruuvilla. Kuva: Risto Jussila

Kun lehdet alkava syksyllä ruskistua ja sahaan ilmaantuu käyntihäiriöitä, talviläppä on ehkä unohtunut avata. Kuva: Risto Jussila

Käyntihäiriöitä alkoi ilmetä kahdessa eri Stihl 460 -sahassa yhtä aikaa, kun palstan viereen parkkeeratun auton ulkolämpömittari näytti 3,5 asteen lämpötilaa. Ilma oli kostea, mikä yleensä vielä herkistää kylmässä alttiutta käyntipulmiin.

Kun talviläpät avattiin, molemmat sahat pelasivat jälleen normaalisti.

Huomion arvoista on, että talviläppä pitää avata siis jo ennen kuin lämpötila on nollassa tai pakkasen puolella.

Stihl 460 -raivurin viaksi Juha nimeää sen, että pakkasilla kaasuvaijeri alkaa jumittua, eikä kaasu toimi kunnolla.

Syynä tähän on kosteuden pääseminen vaijerin sisään. Kosteuden jäätyessä vaijeri alkaa jumittaa.

”Tämä ongelma sahassa on ollut, ja on uudistetussa mallissa edelleen”, Juha harmittelee.

Hän muistuttaa, että jos raivaa talvella, paperinen ja sinänsä hyvä ilmansuodatin on syytä vaihtaa nailoniseen malliin. Talvella se on parempi. Nailonsuodatin ei kuulu vakiovarusteisiin.

Nailonsuodatin (vas.) ja sahan paperinen ilmansuodatin, joka on siinä vakiona. Kuva: Risto Jussila

Sahan mukana tulevissa Advance X-Treem -valjaissa on tukeva selkälevy. Kuva: Risto Jussila

”Talvella sahaa ei kannata jättää metsään yöksi jäätymään. Ilmanottoon menevä lumi kerää kosteutta sahaan, eikä se ole hyväksi. Kun sahan vie yöksi lämpimään, se kuivuu ja lähtee aamulla paremmin käyntiin”, Juha vinkkaa.

Stihl FS 460 -raivurin voi hankkia myös lämpökahvoilla varustettuna. Kokeilussa oli normaali malli. Sahan mukana tulevat Advance X-Treem -ammattivaljaat. Juha pitää niitä hyvinä. Aarre on arvioinut raivaussahojen valjaat keväällä 2025.

Sateinen myöhäissyksyn päivä taimikossa on takana. Sahoja ei jätetä metsään. Kuva: Risto Jussila