Satelliitista katsottuna Suomen metsien hiilinielu näyttää hyvältä

Suomessa on ihmetelty Nasan satelliittimittausten tuloksia, sillä niiden perusteella Suomen metsät olisivat kohtalainen hiilinielu. Luonnonvarakeskuksen (Luke) hiilinielujen laskentaa selvittäneen analyysin mukaan satelliittimittauksia ei voi käyttää kasvihuonekaasujen inventaariossa.

Nasan satelliittihavainnoissa ja Luken kasvihuonekaasuinventaariossa mitataan osin eri asioita, eli tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Nasan laskelmissa hakatut puut ovat päästö siellä, missä puut käytetään –kasvihuonekaasuinventaarion ohjeistuksen mukaan taas siellä, missä puut hakataan. Inventaariossa huomioidaan myös metaani- ja dityppioksidipäästöt, Nasan mittauksissa toistaiseksi vain hiilidioksidi.

Kasvihuonekaasuinventaarion kansainvälisten ohjeiden mukaan laskennassa raportoidaan päästöjä ja poistumia vain niiltä alueilta, jotka ovat ihmistoiminnan vaikutuspiirissä. Nasan havainnoissa taas ovat mukana myös luonnontilaiset suot ja vesistöt.

Satelliittimittaus ei mittaa suoraan hiilinieluja, minkä vuoksi nielujen laskennassa joudutaan silloinkin käyttämään malleja, ja myös näihin malleihin liittyy epävarmuuksia.

Vaikka Suomi on joissakin Nasan laskelmissa ollut nielu, toisina vuosina se on ollut päästölähde, Luke huomauttaa. Sama koskee Ruotsia.

Satelliittimittaukset voivat olla lupaava työkalu globaalien päästöjen seurantaan tulevaisuudessa.

Suomessa ollaan kehittämässä turvemaiden hiilinielujen havainnointiin uutta järjestelmää Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Luken yhteistyönä niin sanotussa Hiket-hankkeessa. Hiket tulee sanoista hiilinielujen havainnointijärjestelmien kehittämishanke.

”Siitä odotetaan turvemaille uutta mallia. Ennakkoon ei pysty kuitenkaan sanomaan, minkä suuntaisia tuloksia sillä saataisiin. Liikkuvia osia on paljon”, Luken tutkimusprofessori Annika Kangas toteaa.