Metsien hiilinielu lasketaan pian entistä laajemman tiedon pohjalta – Petteri Taalas: ”Etumerkit voivat muuttua”

Metsämaan hiilinielulaskelmien tulokset tarkentuvat tulevaisuudessa, uskoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

”Uudella menetelmällä tehtävissä laskelmissa luvut saattavat muuttua. Etumerkit voivat ainakin joinakin vuosina olla erilaisia. Miinusmerkit eivät välttämättä ole miinusmerkkejä.”

Kun nielulaskennan menetelmiä päivitetään, vaikuttaa se takautuvasti myös menneiden vuosien tuloksiin. Taalaksen mukaan toistaiseksi on päästy päivittämään lukemat vasta vuoteen 2015 saakka. Uuden menetelmän mukaiset hiilinielulaskelmat luvataan ilmoittaa loppuvuonna 2026.

Ilmatieteen laitos käyttää laskelmissaan satelliitti- ja maanpintadataa. Tuloksiin vaikuttavat uutena esimerkiksi sääolot ja maaperän kosteus. Tiedot perustuvat entistä enemmän havaintoihin eivätkä pelkkään laskelmaan.

”Silti iso kuva tullee olemaan, ettei maankäytöllä tulla saavuttamaan aiemmin oletettua päästövähennystä. Ongelman ratkaisussa avainkysymys on fossiilisista polttoaineista luopuminen. Se on suurin haaste myös globaalisti.”

Maankäyttösektori jakautuu metsämaahan, viljelysmaahan, ruohikkoihin, kosteikkoihin, rakennettuihin alueisiin ja puutuotteisiin. Metsämaasta poiketen puusto nielee edelleen hiiltä reippaasti. Puuston nettonielu oli ennakkotietojen mukaan viime vuonna 11 miljoonaa hiilitonnia. Se ei vain tahdo riittää metsämaan päästöjen kattamiseen.

Petteri Taalas. Kuva: Jarkko Sirkiä

Taalaksen mukaan on tärkeää ymmärtää ja erottaa turvepohjaisten maiden, itse puumassan ja maaperästä hajoavan karikkeen osuudet hiilitaseissa.

”Uusissa laskelmissa tullaan tekemään epävarmuusarvioita. Tilannetta ei raportoida pelkästään yhdellä luvulla, vaan ilmoitetaan epävarmuushaarukka.”

Laskentamenetelmiä on tarkistettu Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä Hiket-hankkeessa. Hiket tulee sanoista hiilinielujen havainnointijärjestelmien kehittämishanke.

Maa- ja metsätalousministeriö tilasi keväällä selvityksen hiilinielulaskennasta, kun oli herännyt epäilys siitä, voiko nykyisiin laskelmiin täysin luottaa.

Nyt Luke, Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto ovat yhdessä hioneet laskentamallia. Uudet arviot viime vuosien maankäytön hiilitaseesta pitäisi olla käytettävissä ensi vuoden lopulla.

Entistä tarkempiin arvioihin päästään lisäämällä verkostoon uusia mittausasemia, yhdistämällä laajat mittausaineistot ja satelliittidata laskentamalleihin, tuottamalla riippumatonta vertailutietoa epävarmuuksien tunnistamiseksi sekä parantamalla tietojen jakamista eri tahojen kesken.

Sysäys laskentaprosessin kehittämiseen tuli, kun Suomen suometsien hiilinielujen tila osoittautui lukujen valossa aiempaa huonommaksi. Toisaalta Ruotsissa maankäyttösektorin nettohiilinielu oli todettu paljon tehokkaammaksi kuin Suomessa.

Vastikään Tilastokeskuksen julkaisemien vuoden 2024 ennakkotietojen mukaan metsämaa oli juuri ja juuri hiilen nettonielu. Metsät noteerattiin jälleen hiilinieluiksi myös taannehtivasti menneiltä vuosilta, kun edellisessä julkistuksessa tammikuussa metsien kerrottiin kääntyneen päästölähteeksi.

Syitä metsämaan päästöjen kasvuun on useita. Suomessa on poikkeuksellisen paljon ojitetuilla soilla kasvavia turvemetsiä. Sekä niiden puuston varttuminen että ilmaston lämpeneminen kasvattavat maaperäpäästöjä. Suometsien turve hajoaa entistä nopeammin ja vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään.

Viime aikoina on lisäksi huomattu, että karikkeen määrä on pienentynyt puuston iän vuoksi. Karike tarkoittaa puista maahan päätyviä oksia, neulasia ja lehtiä. Samalla ilmaston lämpeneminen on kiihdyttänyt niiden hajoamista maaperässä.