Yhteismetsä ryhtyi myymään kuusenkerkkää ja muita luonnontuotteita, mutta jäikö rahaa viivan alle? ”Sen verran kannattavaa, että kannattaa jatkaa”

Eteläpohjalaisessa Kauhavan yhteismetsässä on lähdetty ennakkoluulottomasti kokeilemaan luonnontuotteiden myyntiä puukaupan rinnalla. ”Meillä on kehittämisasenne”, kuvailee yhteismetsän sihteeri Arto Valkama.

Kauhavan yhteismetsä perustettiin vuonna 2011, ja sen pinta-ala on nykyään noin 2 000 hehtaaria. Yhteismetsä on viimeksi kuluneina vuosina myynyt kuusenkerkkää ja kuorta nuorista männyistä. Poikkeuksellisten myyntituotteiden taustalla on luomu­sertifiointi, jonka yhteismetsä haki mailleen kaksi vuotta sitten. ”Meillä oli valmiiksi tiedossa, että ainakin luomusertifioidulla männyn kuorella on kysyntää.”

Kiinnostava kysymys on, onko luonnontuotteista jäänyt rahaa viivan alle. Valkaman mukaan toiminta on ollut sen verran kannattavaa, että sitä kannattaa jatkaa. ”Tänä vuonna luonnontuotteiden keruusta saadaan yhteismetsälle tuloja 3 000–5 000 euroa. Männynkuoren tuotantoa on mahdollisuus edelleen kehittää ja laajentaa”, hän kertoo.

Harvinaisten luonnontuotteiden keruuta harjoittavien maanomistajien määrä on nousussa, mutta myynnin aloittaminen ei ole maksutonta eikä yksinkertaista. Ensinnäkin useiden tuotteiden ostajat edellyttävät luomusertifiointia, jonka aloittamiskustannukset nousevat helposti 1 200–1 500 euroon ja sen jälkeen vuotuisia kuluja koituu Valkaman arvion mukaan noin 300 euroa. ”Luomusertifiointiin kannattaa ryhtyä, jos on reilusti pinta-alaa, muuten se tulee liian kalliiksi.”

Poikkeuksena on koivunmahlan tuotanto – se on Valkaman mukaan sen verran kannattavaa, että pienel­läkin pinta-alalla sertifiointi kannattaa. Luonnontuotteiden keruussa kyseessä on eri sertifikaatti kuin puuntuotannossa käytettävät PEFC ja FSC.

Useimpien luonnontuotteiden keruu on työlästä ja hidasta. Keruuaika on lyhyt ja riittävän suurten myyntimäärien kokoaminen vaatii paljon käsipareja ja luvallista keruupinta-alaa. Jokamiehenoikeuksilla voi kerätä vain marjoja, sieniä ja ruohovartisia kasveja kuten maitohorsmaa tai nokkosta. Jos kerätään puiden osia kuten havuja, kerkkää, varpukasveja, jäkälää tai kunttaa, toimintaan on oltava maanomistajan lupa.

Useimmiten metsänomistajalla ei ole mahdollisuutta saada omin voimin kokoon riittävän suurta kerääjäjoukkoa, jotta hän voisi sitoutua toimittamaan varmasti tiettyyn päivämäärään mennessä ison määrän luonnontuotetta. Näin ei ole ollut Kauhavan yhteismetsälläkään. ”Keräys on pitänyt tehdä yhteistyökumppaneiden kanssa”, Valkama kertoo.

Koivun mahlaa voi valuttaa keväällä muutaman viikon ajan. Kuva: Rami Marjamäki

Suomen metsäkeskuksen yrityspalvelujen päällikkö Marko Ämmälä tähdentää, että luonnontuotteiden keruussa metsänomistajan rooli on useimmiten keruu­oikeuksien myynti. ”Ei voi ajatella, että merkittäviä lisätuloja saisi pienellä puuhastelulla metsässä, sillä kerääminen on oikeasti rankkaa fyysistä työtä. Ratkaisu keruuseen voisi löytyä marja- tai vihannestilojen kausi­työvoimasta. Tällaisesta yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia.”

Ylivoimaisesti helpoimmalta metsätalouden sivutulolta kuulostaa hiilinielukauppa. Siinä metsästä ei fyysisesti oteta mitään, vaan omistaja myy puuston lisääntynyttä hiilensidontaa toiselle osapuolelle välittäjän kautta. Nämä hiilikompensaatiomarkkinat ovat vasta kehittymässä, ja niitä myös kritisoidaan anekaupaksi, jonka todellista merkitystä on vaikeaa todentaa. Silti metsänomistajat pystyvät jo osallistumaan kaupankäyntiin.

Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset tarjoavat Green Carbon -yrityksen HiiliPlus-sopimuksia, joissa Green Carbon maksaa maanomistajalle määräaikaista vuosittaista korvausta metsän lannoituksen jälkeen. Korvaus perustuu lannoituksen kiihdyttämään puuston kasvuun, joka tarkoittaa myös hiilensidonnan lisääntymistä. Sopimuksesta maksettavat vuosikorvaukset ovat vaihdelleet vajaasta 20 eurosta lähes 30 euroon hehtaaria kohden.

Varsinainen lannoitus on kuitenkin metsänomistajan maksettava itse. HiiliPlus-sopimus estää lisäksi kemeratuen sekä hakkuut ja ojitukset sopimusaikana.

Kauhavan yhteismetsän Arto Valkama suhtautuu hiilinielukauppaan varovaisesti. ”Totuus on, että ala on hyvin kehitysvaiheessa ja pelisäännöt puuttuvat. Tämän myöntävät alan yrityksetkin”, hän miettii.

”Meillä oli tapaus, joka kaatui hiljattain omaan mahdottomuuteensa. Sen sijaan käytöstä poistetulla turvesuolla aurinkovoima voi olla potentiaalinen vaihtoehto.”

Hiilensidontakorvausta voi saada esimerkiksi lannoituksella aikaansaadusta puuston lisäkasvusta. Kuva: Petteri Kivimäki

Laskelmissa ja tulevaisuudensuunnitelmissa myös luonnontuotealan kasvumahdollisuudet arvioidaan mittavaksi. Juomiin ja mausteeksi käytettävää kuusenkerkkää voitaisiin Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kerätä yli 80 miljoonaa kiloa vuosittain, mutta tästä määrästä kerätään vain prosentti. Metsänomistajilta ja kerääjiltä jäävät yli 500 miljoonan euron vuositulot saamatta.

Monien mielestä luonnontuotealaa vaivaa jumiutumisen tila. Tukkuporrasta ei ole ja mahdollisten ostajien on vaikeaa löytää riittävän suurien erien toimittajia. Pula suurista tavarantoimittajista riivaa myös koristehavujen kauppaa. Helpotusta toivotaan kerääjä.fi- verkkopalvelusta, jossa ostajat ja myyjät voivat tavoittaa toisensa.

”Elintarviketeollisuudessa olen törmännyt tällaiseen, että uute tai sitä vastaava aromi ostetaan ulkomailta, kun se on sieltä helpommin saatavissa. Suomesta ei ole tarjolla riittävästi puolivalmisteita”, Arto Valkama harmittelee.

Toisaalta lupaavaa on, että vaikkapa koivunmahla on jo niin arvokasta, että jotkut pystyvät elättämään itsensä mahlantuotannolla. Silti metsäkeskuksen Marko Ämmälä ei pidä luonnontuotteita minkäänlaisena uhkaajana perinteiselle puuntuotannolle. ”Luonnontuoteala on hyvä lisä puuntuotantoon, mutta se ei ole poissulkeva vaihtoehto. Edut menevät limittäin. Raaka-aine ei metsästä lopu.”

Yksi asia on varmaa: suomalaisista metsänomistajista kerkkien, mahlan, pihkan ja muiden erikoistuotteiden saatavuus ei jää kiinni. ”Metsänomistajat suhtautuvat tähän todella hyvin. Saamme heihin myös yhteyden. Hirveän paljon enempää emme voi metsänomistajien suuntaan rummuttaa, koska ostajia ei ole vielä niin paljon”, Ämmälä sanoo.