Teräketju leikkasi sääreen, puunsiru lensi silmään ja saha kieppui ilmassa ‒ ota opiksi toisten virheistä

Onnettomuustilastot kertovat, että vaarallisinta metsätyötä on puun kaataminen. Kuolemantapauksissa kaataja on jäänyt puun alle, puun tyvi on iskenyt leukaan, konkelo on pudonnut niskaan tai puu on kaatunut toisen ihmisen päälle.

Myrskytuhoalueilla jännityksestä laukeavat juurakot ovat aiheuttaneet kuolemia. Myös mönkijät näkyvät onnettomuustilastoissa vuosittain. Metsätöissä ja polttopuunteossa kuolemia on aiheuttanut sortuneen puukasan alle jääminen.

Nämä alla kuvatut tapaturmat ovat sattuneet oman tuttavapiirini metsänomistajille. Kertojat saivat kolhuja mutta jäivät henkiin varoittamaan muita metsätyön joskus yllättävistäkin vaaroista.

Metsänomistaja karsii tuulenkaatoa. Hän ei katso suoraan terälaippaan vaan pää on koholla, jolloin visiirin reunan ohi kuusen oksantyngästä pääsee lentämään pala silmään.

Metsänomistaja jatkaa töitä, mutta pistävä kipu pakottaa hänet lopettamaan. Kun hän yrittää tutkia silmäänsä, siihen kulkeutuu sormista bensan ja öljyn jäämiä. Silmä kirvellen hän ajaa terveyskeskukseen, jossa teräväreunainen puunsiru poistetaan.

Metsänomistaja tekee taimikon varhaisperkausta. Heinäkasvit rehottavat ja peittävät näkyvyyden. Hän astuu mätästyksessä syntyneeseen kuoppaan, kaatuu ja lyö kasvonsa kantoon.

Kypärän visiiri ja lippa suojaavat sen verran, ettei kasvoihin synny isompia vaurioita. Pienen tauon jälkeen hän jatkaa töitä. Vasta kotona hän huomaa, että kaikkialla vartalon etupuolella on mustelmia.

Tukkimänty lähtee kaatumaan ja osuu toiseen puuhun. Männystä repeää järeä oksa, joka lennähtää suoraan hakkaajan päähän, eikä hän ennätä väistää. Hakkaaja menettää tajuntansa ja kaatuu.

Tajuihinsa tultuaan hän huomaa, että tuliterä kypärä on haljennut käyttökelvottomaksi. Pää on kipeä, mutta haavaa ei ole. Hän lähtee kotiin. Päänsärky hellittää, mutta niska on jäykkä ja kipeä muutaman päivän.

Metsänomistaja kaataa lumen kaarelle taivuttamaa koivua. Kaarevuuden sisäpuolelta puuta ei saa poikki, koska kallistuva runko jumittaa ketjun.

Hän sahaa varovasti kaarevuuden ulkopuolelta. Jännitys rungossa on niin kova, että tyvi repeää ennen kuin puu kaatuu. Repeämästä iskee ylöspäin paksu puunsäle, joka lyö sahaajaa kasvoihin visiirin reunaan. Kypärä lentää metrien päähän. Poskiluu ei murru, mutta isku on kova ja poski on kipeä viikkoja.

Metsänomistaja kaataa koivun pellon reunasta. Vian takia sahan ketju pyörii tyhjäkäynnillä. Hän ylittää puolitoista metriä syvän, jäätyneen ojan koivutukin runkoa pitkin, mutta liukastuu. Kaatuessaan hän onnistuu heittämään pyörivän sahan kauemmaksi mutta putoaa sen takia selälleen ojan kirkkaalle jäälle. Päässä hänellä on hirvenmetsästäjän lakki.

Rajun iskun takia tajunta katkeilee. Metsänomistaja pääsee ryömimään ojasta, raahautuu vieressä olevaan autoon, ajaa peltoa myöten lähellä olevaan kotiinsa ja soittaa ambulanssin. Sairaalassa ei löydy murtumia, mutta selkäkivut ovat hirvittäviä. Kipulääkkeiden avulla ne vähitellen hellittävät.

Metsänomistaja karsii kaatamaansa kuusta samalla hitaasti kävellen eikä katso sen tarkemmin, mitä rungon alla on. Laipan kärki osuu puun alle taipuneeseen räippään. Osumasta aiheutuu raju takapotku, joka suuntautuu sahan asennon takia niin, ettei takapotkusuoja laukea.

Täysillä pyörivä 50-kuutioisen sahan teräketju iskeytyy rajusti sääreen nilkan ja polven puoliväliin. Ketju leikkaa viiltosuojan halki, mutta alushousujen lahje pysyy ehjänä. Isku sääriluuhun on niin kova, että jalka on pitkään kipeä.

Farkkuihin ja lenkkareihin sonnustautunut nuori mies nousee rankakasan päälle sahaamaan syttypuita saunaan. Hän katkoo runkoja seisten niiden päällä. Kasa lähtee vyörymään. Saha jää jalkojen väliin ja leikkaa pohkeen puolelta farkkujen lahkeen halki nilkasta polvi­taipeeseen.

Lääkärissä ilmenee, että pohkeen runsas verenvuoto johtuu pintahaavoista, pahempia vaurioita ei ole. Turvahousut eivät olisi antaneet parempaa suojaa, eivät myöskään matalavartiset nahkaturvakengät.

Metsänomistaja kaataa suurta haapaa. Kaadon helpottamiseksi hän jättää kannon hyvin korkeaksi. Puu jää konkeloon.

Metsänomistaja työntää ja kampeaa runkoa unohtaen kannon korkeuden. Lopulta puu lähtee liikkumaan. Sen tyvi putoaa kannolta jalkapöydän päälle, jonne turvasaappaan teräskuppi ei yllä. Jalka ei murru mutta on pitkään kipeä.

Metsänomistaja raivaa loppukesällä taimikkoa. Hän tuntee piston kasvoissaan, pakenee, heittää kypärän ja huitoo ampiaisia, joita on menossa myös puseron sisään. Saha on pakko irrottaa ja pudottaa, ja sitten pakoon.

Hengenvaarallista anafylaktista reaktiota ei onneksi tule, mutta metsänomistaja päättää lähteä kotiin. Kivuliaita pistoja on kymmenkunta. Suojaavan asun ja käsineiden takia kaikki pistot ovat päässä ja kaulassa. Toinen silmä muurautuu lähes umpeen. Olo on viluinen mutta helpottaa muutamassa tunnissa.

Metsänomistaja kaataa ison tukkipuun, joka jää konkeloon. Hän karsii alaoksat ja laskee sahan vieressä olevan kannon päälle. Vänkärin koukulla hän vääntää konkelorunkoa jykevää oksaa pitkin, josta se rojahtaa lopulta alas.

Jykevä runko iskeytyy kannolla olevan sahan päälle ja sinkauttaa kieppuvan sahan yli viiden metrin korkeuteen. Sieltä se putoaa kohti metsänomistajaa, joka ei juuri ennätä väistää. Laippa raapaisee työpuseron olkapäähän naarmun, mutta ei osu pahemmin. Saha hajoaa käyttökelvottomaksi.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2024.