Metsänhoitoyhdistys Suomenselän toiminnanjohtaja Arto Alanen pitää kuluvan syksyn korjuuoloja tavallisesta poikkeavina. Hänen mukaansa nyt on pitänyt olla tarkkana, minne voi lähteä kokeilemaan korjuuta ja etusijalla ovat olleet kovan maan kohteet.
”Paljon on ollut sellaisia leimikoita, joille on etukäteen kuviteltu pääsevän hyvin korjuulle, mutta ne onkin jouduttu märkyyden vuoksi jättämään kesken. Normaalisti syksyisin pystytään korjaamaan niin sanottuja kuivan kesän leimikoita eli osin turvepohjaisia maita. Nyt ne ovat jääneet kokonaan korjaamatta”, hän havainnollistaa.
Alanen näytti esimerkkinä Alajärven Menkijärvellä harvennusleimikkoa, josta osa on kangasharjua ja sen alapuolella osa turvemaata. Jälkimmäisellä korjuu ei onnistunut.
Alajärveläisleimikossa ajokoneella urakoinut metsäkoneenkuljettaja Antti Kivipelto vimpeliläisestä Veljekset Kivipelto Oy:stä harmitteli niin ikään, että märkyys on ollut nyt haitaksi. Yritys aliurakoi lähikuljetusta useammalla ajokoneella.
”Kohteet pitää katsoa tarkkaan, että ne ovat kuivia ja on vältettävä ajamasta pehmeistä paikoista, että selvitään mahdollisimman vähillä vaurioilla.”
”Jos maastossa on vesikuoppia, vesi leviää helposti ajouria pitkin. Kovatkin maat alkavat nyt pehmenemään, kun uria ajetaan aikansa”, hän havainnollistaa.
Yksi konsti on Kivipellon mukaan katsoa, mistä päästään kulkemaan kevyemmillä kuormilla. Varsinkin aukoissa, joissa on paljon puuta, pystyy painoa tasaamaan ottamalla kuormaan eri puutavaralajeja tehokkuuden kuitenkaan siitä kärsimättä.
Vieressä nyökyttelee leimikon hakannut, motolla urakoiva alajärveläinen metsäkoneyrittäjä Seppo Orava, joka on yksi Metsänhoitoyhdistys Suomenselän korjuupalvelun sopimuskoneyrittäjistä. Yhdistyksellä on sulan maan aikaan pari korjuuketjua, syksystä eteenpäin useampia.
”Tässä kankaalla ei ollut ongelmia, mutta tuonne alas ei ollut mitään asiaa. Joka paikassa huomaa, että vettä on syksyn mittaan tullut liikaa normaalivuosiin verrattuna. Sellaisillakin mailla, joilla ei uskoisi olevan märkää, pitää olla kumisaappaat.”
Orava sanookin menevänsä monelle kohteelle vähän jännityksellä, millaiset olosuhteet siellä on, vaikka yhdistys onkin käynyt sen etukäteen katsomassa. Joillakin kohteilla hän onkin joutunut keskeyttämään työt.
Alasen mukaan korjaamattomia kaistaleita jää nyt kangaskohteillekin. Kun kaikki keskeneräiset leimikot siirtyvät talveksi, korjuupaine sinne on varsin kova määrienkin suhteen. Hän huomauttaa, että talvikohteissa on yleensä paljon ennakkoraivattavaa, johon olisi tärkeää päästä hyödyntämään syksyn kelit.
”Jos raivausta aletaan suunnittelemaan helmi-maaliskuussa, silloin sen toteuttaminen ei näillä seuduilla onnistu”, hän huomauttaa.
Tänä syksynä näkyy selvästi myös, kuinka ostajat ovat kiinnostuneita esimerkkileimikon kaltaisista kuivan maan kohteista. Ne ovat ostoissa aivan kärkipäässä, Alanen sanoo.
”Toiveena olisikin, että puukauppa kävisi tässä vaiheessa hyvin ja metsänomistajilta tulisi tarjolle kovan maan kohteita, samoin kuin talvikohteita. Näin niitä päästäisiin suunnittelemaan ajoissa ja koko talvikausi saataisiin käytettyä mahdollisimman hyvin hyväksi.”
Sahatavaratilanne näkyy puumarkkinoilla eikä pääteleimikoita ole siitä johtuen paljoa hakattu metsänhoitoyhdistyksen alueella. Tukille tosin uskotaan löytyvän paikkansa, sillä rajoituksia ei juurikaan ole.
”Osalle yhtiöistä ainakin harvennustukkia mahtuu vielä talven korjuuseen, ja kysyntää on etenkin kuitu- ja energiapuulla. Harvennuksissa kilpailu on kovaa, kun sahat, energialaitokset ja integraatit ovat tällä hetkellä samoja puita ostamassa”, Alanen sanoo.
Talven energiapuutilannetta eli lähinnä energiapuun tarvetta hän pitää vielä kysymysmerkkinä. Jos viime talven kaltainen tilanne toistuu, silloin puuta ei riitä kaikille.
”On selvää, että näistä olosuhteista johtuen pienpuun korjuun määrätavoitteista jäädään jälkeen.”
Sen on huomannut pääosin kuitu- ja energiapuuta hakannut Seppo Oravakin, sillä työmailla on nyt normaalia hiljaisempaa.
Myönteisenä tässä syksyssä Alanen pitää, että märkyydestä huolimatta syyskelirikkoa ei ole ollut oikeastaan missään yhdistyksen alueella. Tiestö on kestänyt yllättävän hyvin raskaita kuormia ja sen kantavuutta ovat lokakuun lopun pakkaset vielä edesauttaneet. Märässä maastossa pakkasten apu on väliaikainen.
”Vaikka vuosi sitten pakkasissa maa kovettui, lumen tultua maan lämpö kuitenkin sulatti roudan ja oltiin taas roudattomassa tilanteessa. Oikeastaan sellaisia talvia ei täällä ole, että lumen alla olisi routa”, hän huomauttaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
