Tuttu kasvo kylillä

Puukaupassa eletään vuoden hiljaisimpia aikoja. Silti Annastiina Sydänmaanlakka (27) kertoo tehneensä puukaupat edellisen päivän päätteeksi ja toiset tänään heti aamulla ennen haastattelua.

”Sanotaan niin, että nyt oli aika hyvä onnistumisprosentti. Ensi viikollakin on vain pari tilakäyntiä, kun kiireisimpinä aikoina niitä saattaa olla kolme tai neljä päivässä”, hän kertoo.

Sydänmaanlakka työskentelee UPM:n metsäasiakasvastaavana Luumäellä ja on tuttu kasvo paikallisille metsänomistajille.

Kolmen ja puolen vuoden työrupeaman aikana uusiakin kasvoja edelleen tapaa, mutta aktiivisimmin puuta myyvien metsänomistajien kanssa metsiä on kierretty ja pullakahveja juotu monta kertaa.

”Kahvilla saatetaan vielä keskustella mettäasioista, mutta sitten monesti keskustellaan ihan kaikesta muustakin.”

Tänä keväänä Sydänmaanlakan kasvot ovat tulleet tutuiksi laajemmallekin joukolle suomalaisia, sillä hän on yksi Nelosella pyörivän Savotta-realitysarjan metsäammattilaisista.

Ohjelmassa seurataan metsäalan eri tehtävissä työskenteleviä ihmisiä ja heidän arkeaan ja näytetään, millaista käytännön työ metsässä on.

Luumäellä puu liikkuu, sillä lähellä on useita puuta tarvitsevia tehtaita. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ohjelmaan Sydänmaanlakka päätti lähteä mukaan, vaikka pohti negatiivisen julkisuuden mahdollisuutta. Hän seuraa aktiivisesti metsäkeskustelua muun muassa uutisten kommenttikentistä, joissa mielipiteet ovat usein kärkkäitä varsinkin isoja metsäyhtiöitä kohtaan.

”Pitkään pohdin, että minkälaiseen linkoon tässä joutuu. Koin, että annan ohjelmassa kasvot käyttöön koko metsäalalle.”

Metsänomistajiakaan ei ollut helppo houkutella kameran eteen. Sydänmaanlakan mukaan moni pelkäsi päätyvänsä uutisotsikoihin tai somekeskusteluihin jostain sanomastaan. Lisäksi puukaupan tekeminen koskee henkilökohtaisia raha-asioita, eikä moni varmasti ottaisi yleisöä mukaansa pankkiinkaan.

Sydänmaanlakalle vaakakupissa painoi lopulta kuitenkin enemmän mahdollisuus päästä näyttämään, mitä metsätaloudessa oikeasti tehdään.

Päätös mukaan lähtemisestä kannatti; palaute on ollut Sydänmaalakan mukaan lähes pelkästään kiittävää ja kannustavaa. Metsänomistajat ovat olleet mielissään, kun on tehty heidän näköistään ohjelmaa. Metsätaloutta tuntemattomat ovat kertoneet saaneensa näkemystä siihen, mitä metsässä tehdään.

Paikallisten metsänomistajien tapaaminen on puunostajalle työn suola, sanoo Annastiina Sydänmaankka.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Ohjelmaa kuvattiin kesäkuusta tammikuulle viime vuonna. Kameraryhmän kulkeminen työpäivässä mukana oli aluksi jännittävää ja sanomisia tuli mietittyä tarkemmin, mutta loppujaksoja kohden tilanteeseen tottui.

Kokemuksensa perusteella Sydänmaanlakka haluaa rohkaista metsänomistajia ja metsässä työskenteleviä puhumaan rohkeasti ja ylpeästi metsätaloudesta. Metsäalaa tuntemattomilla on usein tarvetta tiedolle ihan perusasioistakin.

”Ihan turhaan me metsäalalla pelätään sanoa asioita, mitä me oikeasti tiedetään.”

Esimerkiksi hakkuun jälkeen sivulliset kyseenalaistavat joskus, miksi maata pitää vielä uudestaan mennä mylläämään. Reaktio voi olla voimakaskin, mutta usein siitä päästään eteenpäin, kun asioita jaksaa kertoa rauhallisesti.

Sydänmaanlakka toivoisi, että ihmiset oppisivat ymmärtämään, miten luontoa otetaan työssä huomioon ja että metsistä päättävät omaisuuttaan hoitavat yksityiset metsänomistajat, eivätkä kasvottomat yritykset.

”Esimerkiksi kirjanpainajat. Niiden takia tehdään isoja avohakkuita, mutta millainen rahallinen tappio se olisi metsänomistajalle, jos ei tekisi mitään”, Sydänmaanlakka sanoo.

”Ja toki kun avohakataan, niin sille tehdään myös jatkotoimenpiteitä. Harvoin metsiä jätetään oman onnensa nojaan.”

Tilakäyntejä on eniten keväällä ja syksyllä. Kesällä puukauppa hiljenee. Kuva: Jaana Kankaanpää

Sydänmaanlakan mielestä ohjelma onnistui välittämään rehellisesti, millaista työ metsässä on, mutta samalla se tulee kertoneeksi jotain maaseudulla elämisestä.

”Mielestäni se pystyi hyvin kuvastamaan sitä, miten kiireetöntä täällä on ja miten yksinkertaisista asioista ihminen voi tulla onnelliseksi.”

Sydänmaanlakka nostaa esiin ohjelman rovaniemeläiset opiskelijat. He haaveilivat omasta autosta, vaimosta, talosta, koirasta.

”Ajattelen, että nykyihminen on aika kiireinen ja yrittää tavoitella mahtavaa uraa, mahtavia harrastuksia ja täydellistä perhettä, mutta ehkä voisi keskittyä paljon yksinkertaisempiin asioihin ja olla onnellinen siitä, mitä on.”

Sydänmaanlakka on itse kotoisin Luumäen naapurikunnasta, entisestä Valkealasta, eikä haikaile suurempiin ympyröihin. Tai no, nuorempana pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntevat toisensa, ei houkutellut. Opiskeluaikoina puunostajan työ näyttäytyi epäkiinnostavana myyntityönä.

Ei ainakaan Taavettia eikä puunostajan uraa, hän ajatteli. Toisin kävi ja hyvä niin. Työ on osoittautunut sopivaksi sekoitukseksi toimistotyötä ja käytännöllistä ja ihmisläheistä työtä luonnossa.

Annastiina Sydänmaanlakan mielestä maaseudulla asumisessa korostuu kiireettömyys ja pienistä asioista nauttiminen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Puunostajalle Luumäki sijaitsee hyvinkin keskeisellä sijainnilla, voisi jopa sanoa piipun juurella. Lappeenrannassa, Luumäeltä itään, sijaitsee UPM:n Kaukaan tehdasintegraatti, Kouvolassa Kymin tehdas. Mikkelissä Pelloksen tehdas tuottaa havuvaneria.

”Tavara liikkuu nopeasti tehtaille. Varanto kiertää hyvin. Harvemmin korjuuaikoja tarvitsee esimerkiksi jatkaa.”

Luumäellä metsät ovat tyypillisesti kuusikoita, joissa kirjanpainaja ei ole harvinainen vieras. Joskus metsänomistajien kanssa neuvotellaan siitä, ettei männiköiden harvennushakkuita kannattaisi jättää tekemättä, vaikka kirjanpainajaleimikoita joutuukin hakkaamaan.

Omaa metsäsuhdettaan Sydänmaanlakka joutuu hetken miettimään. Ei ainakaan pidä paikkaansa, ettei sellaista olisi. Metsä on rauhoittumispaikka ja tarjoaa harrastuspaikan metsästykselle ja koiraharrastuksille. Omankin metsän hankkiminen on käynyt mielessä.

Silti, kun työhaastattelussa kysyttiin puut vai ihmiset, vastaus oli selvä: ihmiset.

”Minulle tämän työn suola on, että pääsen tapaamaan erilaisia ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Tosi moni tietää esimerkiksi paljon paikallishistoriasta.”