Kiminkinen on jatkanut potilastyötä eläkkeelle jäätyäänkin. ”En ole malttanut lopettaa.” Kuva: Hanne Manelius
Tapani Kiminkinen on hoivakotityössä nähnyt, miten tärkeää riittävä lihaskunto on – ”Ihmisen henkiinjäämislihakset sijaitsevat persauksissa ja reisissä”
Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen muistuttaa, että hyvä elämä on monen osan summa. Hänellä siihen kuuluu lääkärin töitä, kävelylenkkejä puolison kanssa sekä kesällä marjastamista.Tilaajalle
Luonnossa liikkuminen on Tapani Kiminkiselle keskeinen osa hyvää elämää. ”Luonnon mikrobit ovat tärkeitä immuunipuolustuksen kehitykselle”, hän muistuttaa. Kuva: Hanne ManeliusLumi pöllähtää, kun Tapani Kiminkinen heittäytyy selälleen hankeen. Valokuvaaja on kysynyt, voisiko hän hieman hassutella kameralle, eikä mies tarvitse kahta kehotusta. Kohta hankea koristaa lumienkeli.
Olemme Kiminkisten kotona Saarijärvellä kuulemassa, mistä rakentuu hyvä elämä. Aihe on maalaislääkärille tuttu, onhan hän vuosien varrella jakanut ajatuksiaan niin vastaanotollaan, kirjoissaan, televisiossa kuin tapahtumissa ympäri Suomea.
”Näkemykseni mukaan hyvä elämä syntyy fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen hyvinvoinnin tasapainosta, ei yhdestä yksittäisestä tekijästä.”
Hyvää elämää voi Kiminkisen mukaan kuvata pöytänä, jonka jalkoina ovat lapsuudenkodista saadut eväät, sosiaaliset suhteet, parisuhde ja yhteisön tuki. Pöydän päälle tulevat loput ainekset kuten elintavat ja geeniperimä.
”Omia geenejä ei voi vaihtaa, mutta hyvillä elämäntavoilla voi vaikuttaa merkittävästi terveyteensä ja hyvinvointiinsa.”
Tapani Kiminkinen
Ikä? 70
Kotipaikka? Saarijärvi
Työ? Eläkkeellä terveyskeskuslääkärin virasta mutta tekee edelleen töitä
Perhe? Puoliso Ulla, kolme tytärtä ja neljä lastenlasta
Harrastukset? Liikunta, musiikkitapahtuma Kirmojen järjestäminen, teatteri ja museot
Lapsuuden lemmikki? Lammas, jolle niitin heinää tienpientareilta
Onnen salaisuus? Mikään yksittäinen asia ei tee onnelliseksi, kokonaisuus ratkaisee
Motto? Elämä on elämistä varten
Naapuriapu jäi mieleen
”Suomalaisten kansantaudit ovat yhä kakkostyypin diabetes, verenpainetauti ja valtimonkovettumatauti, mutta moni asia on mennyt parempaan suuntaan.”
”Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on 50 vuodessa vähentynyt yli 80 prosenttia. Miesten eliniänennuste pidentynyt 14 vuodella ja naisten kymmenellä vuodella. Tupakointi on vähentynyt merkittävästi”, Kiminkinen luettelee.
”Mutta jos mietitään hyvän elämän pöytää, sen jalat ovat viime vuosina valitettavasti ohentuneet.”
Tapani Kiminkisen lapsuudenkoti oli Pylkönmäen Pajumäellä. Yhteisö oli pieni mutta tiivis. Kylällä oli koulu, posti ja kauppa ja lähes joka talossa muutama lehmä sekä hallanarkoja peltoja.
Kun Tapani, perheen ainokainen, oli vuoden vanha, hänen isänsä Martti sairastui polioon ja joutui hoidettavaksi kulkutautisairaalaan Seinäjoelle.
”Silloin kyläläiset tulivat avuksi. Se tapa, miten naapurit auttoivat meitä, on asia, jota olen monesti pysähtynyt miettimään.”
Isä parani lopulta ja palasi kotiin. Taudin jäljiltä hän kuitenkin ontui loppuelämänsä ajan.
”Isän esimerkkiä seuraten aloin itsekin ontua. Kuvittelin, että miehen kuuluu tehdä niin.”
Puolisalaa yliopistoon
Tapani Kiminkisen äiti Elsa arvosti koulutusta ja olisi itse aikanaan halunnut jatkaa opintoja.
”Äitini kävi kansanopiston, mutta haaveet opiskelusta jäivät, sillä kotona tarvittiin työvoimaa. Äiti kuitenkin rakasti runoja ja opetti minut lausumaan niitä.”
Tapani kävi Pajumäen kansakoulua. Hän ei pitänyt itseään erityisen lahjakkaana mutta pärjäsi, koska luki ahkerasti. Jälkeenpäin hän on pohtinut, että juuri äidin koulumyönteisyys saattoi innostaa hänet opiskelemaan, sillä Pylkönmäeltä harva suuntasi 1970-luvulla yliopistoon.
Miksi hakukohteeksi valikoitui juuri lääketieteellinen tiedekunta, se on hänelle itselleenkin arvoitus.
”En tiedä, mistä se tavoite tuli, enkä uskaltanut paljastaa sitä kuin puolisolleni ja vanhemmilleni.”
Pääsykoetta edeltänyt kesä oli kiireinen. Pajumäellä rakennettiin uutta kotitaloa ja ahkeroitiin heinäpellolla. Iltaisin Tapani uppoutui pääsykoekirjoihin.
Elokuussa hän pääsi Soini-setänsä kyydillä Järvenpäähän ja seuraavana päivänä serkkutytön opastamana paikallisjunalla Helsingin yliopistolle.
”Syyskuussa soitin kädet vapisten tuloksista ja sain kuulla, että joo, olet päässyt.”
Nuorempana Kiminkinen harrasti maratonjuoksua. Sittemmin matkat ovat lyhentyneet ja vauhti hidastunut, mutta liikunnan nautinto ei ole kadonnut. Kuva: Hanne ManeliusTurvalliset aikuiset
Valmistuttuaan Kiminkinen palasi Saarijärvelle ja aloitti vuonna 1980 työnsä terveyslääkärinä. Uransa aikana hän on nähnyt valtavan rakennemuutoksen, jonka myötä maaseudun väki on vähentynyt, palvelut hajaantuneet ja yhteisöllisyys heikentynyt.
”Samalla, kun hyvinvointialueet laajenevat, palvelut käyvät kasvottomiksi. Se huolettaa minua hirveästi. Kaikki ei ollut ennen paremmin, ei todellakaan ollut, mutta yhteisöllisyys oli vahvempaa.”
Lapsuuden kokemukset ovat Kiminkiselle yksi hyvän elämän pöydänjaloista. Lapsen pitää saada kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on.
Yhteisöllä on tässä tärkeä rooli.
”Sen kokemuksen voi tarjota kuka tahansa turvallinen aikuinen, kuten omassa lapsuudessani koulun keittäjä tai talonmies.”
Kiminkinen muistelee nuoruudestaan vähävaraista perhettä, jolle kodinhoitaja oli arjen pelastus.
”Sellainen apu voisi nykyäänkin auttaa monia perheitä selviytymään.”
Luentoja ja asahia
Puolisoonsa Ullaan Tapani Kiminkinen tutustui jo Saarijärven lukiossa. Kesähäitä vietettiin vuonna 1977, ja myöhemmin perheeseen syntyi kolme tytärtä.
Kiminkinen puhuu puolisostaan kauniisti ja on useissa haastatteluissa korostanut Ullan merkitystä elämässään. Hän on todennut, että hänellä kävi tuuri, kun rakastui ihmiseen, jonka kanssa on saanut kasvaa.
Parisuhde ei Kiminkisen mukaan ole välttämätön hyvän elämän edellytys, vaan myös läheiset ystävyyssuhteet voivat tarjota tukea, iloa ja merkityksellisyyttä.
Kiminkisten parisuhde on tiimityötä, jossa molemmat tukevat toisiaan. Puhujamatkoille pariskunta lähtee usein yhdessä. ”Minä puhun terveydestä ja Ulla vetää asahia.”
Asahi on Suomessa kehitettyä terveyskuntoilua, joka keskittyy kehon ja mielen hyvinvointiin yksinkertaisten liikkeiden ja hengitystekniikoiden avulla.
Iltaisin pariskunnasta on mukavaa katsella yhdessä tv-sarjoja.
Pakkaspäivinä olohuoneen takka lämpiää usein. ”Puusta tulee aivan erityisen miellyttävä lämpö.” Kuva: Hanne ManeliusBuumeri viihtyy töissä
Kiminkinen täytti marraskuussa 70 vuotta. Hän jäi kaksi vuotta sitten eläkkeelle terveyskeskuslääkärin virastaan muttei ole lopettanut lääkärin töitä.
Hän työskentelee hyvinvointialueelle vastuullaan viiden hoivakodin asukkaat Saarijärvellä, Pylkönmäellä, Kannonkoskella, Kivijärvellä ja Kyyjärvellä. Lisäksi hän tekee tarkastuksia ja todistuksia ajokortin uusijoille.
”En ole malttanut jäädä eläkkeelle, kun työ on niin mukavaa.”
Siitä, miten terveyspalvelut on Suomessa järjestetty, Kiminkisellä on paljon sanottavaa. Suurimmat ongelmat liittyvät hänen mukaansa hoidon jatkuvuuden ja vastuunjaon puutteisiin. Hänestä Suomessa pitäisi siirtyä terveyskeskuksissa omalääkärimalliin.
Kiminkinen tunnustaa olevansa buumeri, jolle työ on tärkeä osa hyvää elämää. Joutenolosta hänelle tulee huono olo. Hän siteeraa Mietaata: töitä tänne on tultu tekemään.
”Eikä Suomessa laiskana ole pärjännytkään.”
Samaan hengenvetoon hän myöntää tiedostavansa, että suhtautuminen työhön on muuttumassa.
”Nuori sukupolvi on fiksua, ja sillä on elämässä muitakin arvoja. Toivon silti, että työn merkitys säilyy jo omavaraisuudenkin kannalta.”
Tapani Kiminkisen mukaan hyvä elämä syntyy yhteydestä muihin ihmisiin ja yhteisöön. ”Olemme olemassa toisiamme varten.” Kuva: Hanne ManeliusHenkiinjäämisen lihakset
Kun ikävuosia kertyy, ne tuntee kehossaan. Siellä täällä kolottaa ja jomottaa. Tapani Kiminkinen muistuttaa, että liikunta on yksi hyvän elämän avaimista.
”Mitä vanhemmaksi elää, sitä tärkeämpää on huolehtia lihaskunnosta. Toiminnallisuus säilyy vain toimimalla, ja iän myötä tavoitteet saavat muuttua. Itse olen aiemmin juossut maratoneja. Nykyään matkat ovat lyhyempiä ja eteneminen köpöttelyä, mutta nautinto tulee siitä, että pystyn juoksemaan.”
Metsässä hänen mielipuuhaansa on poimia mustikoita ja puolukoita. ”Lempinimeni on mustikkametsien Rambo.”
Hoivakotityössään Kiminkinen on nähnyt, miten riittävä lihaskunto auttaa takaamaan omatoimisuuden ja itsenäisyyden.
”Ihmisen henkiinjäämislihakset sijaitsevat persauksissa ja reisissä, joten huolehtikaa niistä. Jos ette pysty juoksemaan, kävelkää. Jos ette pysty kävelemään, kontatkaa vaikka sängyn ympäri.”
Kiminkiset treenaavat henkiinjäämislihaksiaan yhteisillä kävelylenkeillä Pajumäellä kotitilan maisemissa. ”Siellä on hyvä liikkua, sillä tuulimyllyn takia tiet on aurattu. Kävelemme ja ihastelemme tuulimyllyä.”
Toisinaan lenkin jälkeen hankea koristaa kaksi lumienkeliä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
