Yrityskohtaiset tes-neuvottelut eivät vaikuta suosivan kumpaakaan osapuolta – joustavuus vaatii paljon resursseja

Mekaanisessa metsäteollisuudessa, kuten esimerkiksi sahoilla ja puunjalostustehtailla, solmitaan nykyään ainoastaan yrityskohtaisia työehtosopimuksia.

Työntekijöitä edustavan Teollisuusliiton sopimusasiantuntijan Janne Naukkarisen mukaan neuvottelutyömäärä sekä taloudellisten resurssien käyttö on lisääntynyt huomattavasti yleissitovuudesta luopumisen jälkeen.

Naukkarinen on mukana mekaanisen metsäteollisuuden sekä bioteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa. Luottamushenkilöiden sijaan liitto neuvottelee edelleen sopimukset.

Muutoksen taustalla on Metsäteollisuus ry:n irtautuminen työehtosopimustoiminnasta syksyllä 2020. Erityisesti järjestön kolme suurinta jäsenyritystä Stora Enso, UPM ja Metsä Group halusivat yleissitovuudesta eroon.

Naukkarisen mukaan toisin kuin pienet tai keskisuuret yritykset, nämä kolme voivat palkata oman neuvottelutiimin sekä juristinsa. Lisäksi yritykset voivat mahdollisesti saada omat erityistarpeensa tai tarkennuksensa sopimuksiin.

Vaikutukset ovat olleet alalle maltillisia, ja alan työntekijöiden järjestäytyneisyysaste on jopa ollut kasvussa. Jotkut yritykset ovat saaneet joustavuutta, ja palkat ovat pysyneet samalla tasolla, elleivät jopa nousseet.

”Toisaalta yleissitovuuden hylkääminen on mahdollistanut sen, että jotkut yritykset toimivat edelleen ilman minkäänlaisia sopimuksia ja toimivat vain lain nojalla”, Naukkarinen sanoo.

Suurin ero aikaisempaan on se, että neuvotteluiden määrä on nyt moninkertainen.

”Yleissitovassa käydään yksi neuvottelukierros ja nyt niitä voi olla 150. Ei ole halpaa yrityksillekään, jos ne joutuvat palkkaamaan omat juristinsa.”

Naukkarinen katsoo, että vaikka paikallista sopimista lisätään, liiton tulisi sopia työehdoista. Vähemmän aiheeseen perehtynyt luottamushenkilö tai -valtuutettu on neuvotteluissa altavastaajana.

”Tilanne on silloin aivan 9–0. Puhumattakaan siitä, ettei Suomessa ole tarpeeksi juristeja tai muita asiantuntijoita tekemään kaikkia paikallisia neuvotteluita.”

Matti Kylävainion mukaan sahayritykset eivät tavoitelleet yrityskohtaisia tes-neuvotteluita. Kylävainio kuvattiin MT:lle toukokuussa. Kuva: Johannes Tervo

Sahateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Keitele Timberin toimitusjohtaja Matti Kylävainio kertoo, että yrityskohtaiset neuvottelut eivät lähtökohtaisesti olleet sahayritysten tavoitteena. Yritykset ovat joutuneet opettelemaan neuvotteluiden pelikirjan ja prosessin.

Sahateollisuus aikoo jatkossakin keskittyä edunvalvontaan, eikä havittele työmarkkinaosapuolen asemaa.

Vanha malli oli Kylävainion mukaan helppo. Yrityskohtaisiin neuvotteluihin siirtyminen on lisännyt työmäärää, mutta taloudellisten kustannuksien merkittävyyttä on vaikea arvioida. Hänen mukaansa uudet sopimukset noudattavat pitkälti vanhoja, eikä isoja irtiottoja ole otettu.

Kylävainiosta yritys ja ammattiliitto eivät ole tasavertaisia neuvottelukumppaneita. Hänen vertaa tilannetta aikaisempaan, jolloin liitot neuvottelivat asioista samalla kielellä. Myös osaaminen ja resurssit olivat samalla tasolla.

”Yritys ja ammattiliitto ovat kuin Daavid ja Goljat”, hän vertaa.

Hänestä olisi optimaalista, että asioista sovittaisiin yritysten ja henkilöstön edustajien kesken, jotta molempien intressit tulisivat paremmin kuulluksi ja sopimuksiin saataisiin aidosti paikallisia elementtejä.

”Luottamushenkilöllä tai -valtuutetulla voisi yritysten tapaan olla taustajoukot liitosta auttamassa neuvotteluissa. Tilanne olisi tällöin tasaisempi.”