Jussi Kumpula tekee mielellään etätöitä kotona. Oulunsalosta on myös lyhyt matka lentokentälle, kun täytyy käydä Helsingissä. Kuva: Timo Heikkala
Metsähallituksen Jussi Kumpula lupaa, että kaikki vanhat ja luonnontilaiset valtion metsät suojellaan – ”Emme hyväksy, että istutettuja metsiä pidetään luonnontilaisina”
Jussi Kumpula tuntee Metsähallituksen kuin omat taskunsa.TilaajalleOulu
Eliölajien uhanalaisuudesta kertova punainen kirja on Jussi Kumpulalla ahkerassa käytössä. Sieltä löytyy muun muassa silmällä pidettäväksi luokiteltu harakka. Kuva: Timo HeikkalaMyrskyisänä syysaamuna on mukava jäädä oman kodin lämpöön etätöihin.
Korona mullisti etätyökäytännöt monen muun organisaation tavoin myös Metsähallituksessa, eikä toimistoissa enää näy kuin murto-osa työntekijöistä.
Valtion metsien hoidosta ja käytöstä vastaavan Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula, 63, tekee valtaosan työpäivistään nykyään kotonaan Oulunsalossa.
Oulun-toimistolla hän käy kerran kahdessa viikossa – jotta kotona käyvä siivooja saa tehdä työnsä rauhassa.
Kumpula joutuu julkisuudessa usein perustelemaan, miksi Metsähallitus hakkaa ”arvokkaita luonnonmetsiä”. Viime talvena esimerkiksi Aalistunturin hakkuut Kolarissa nostattivat Elokapinan aktivistit barrikadeille ja mediamyllyn pyörimään.
Kumpulan mukaan Aalistunturilla tehtiin 1960-luvulla 700 hehtaarin avohakkuu, joten luonnonmetsästä ei missään nimessä ole kyse.
”Elokapina piti aluetta ihastuttavana. Meille se on meriitti, että metsää on hoidettu hyvin.”
Luontojärjestöjen vapaaehtoisista kartoittajista koostuva Luonnonmetsätyöryhmä on esitellyt raporteissaan 110 valtion omistamaa ”suojelematonta, luonnoltaan hyvin arvokasta metsäkohdetta”.
Kumpula suhtautuu työryhmän työhön tyynen rauhallisesti.
”Raporteissa on tietoa heidän mielestään arvokkaista kohteista. Meillä on niiden historiasta lisätietoa.”
Hänen mukaansa työryhmän selvitykset otetaan huomioon, mutta Metsähallituksen on vaikea hyväksyä sitä, että istutettuja tai hoidettuja metsiä pidetään luonnontilaisina.
”Kaikki vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit täyttävät kohteet suojellaan.”
Kumpula pitää hyvänä asiana, että vuoden loppuun mennessä saadaan lopultakin kansalliset kriteerit vanhoille ja luonnontilaisille metsille.
Kriteereitä valmistelevat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus yhdessä ja ne pohjautuvat EU-komission keväällä julkaisemiin indikaattoreihin ja ohjeistukseen.
”Kaikki vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit täyttävät kohteet suojellaan”, hän lupaa.
Näitä alueita hän uskoo olevan joitakin kymmeniä tuhansia hehtaareja. Ne ovat suurimmaksi osaksi metsä- ja tunturi-Lapissa, varsinkin saamelaisten kotiseutualueella, mutta kohteita löytyy myös Etelä-Suomesta.
”Suojeltavat alueet ovat jo nyt pääosin metsätalouden ulkopuolella, mutta eivät vielä lakisääteisiä suojelualueita.”
Pitkän linjan metsähallituslaisena Kumpula tuntee organisaation läpikotaisin.
”Opiskeluaikana kansainväliset asiat kiinnostivat ja työskentelin Kanadassa, Hondurasissa, Australiassa ja Ruotsissa. Kotimaa veti kuitenkin puoleensa.”
1980-luvun lopussa Metsähallitus kutsui hänet töihin suoraan metsänhoitajaopinnoista, ja sillä tiellä hän on viihtynyt. Maatalous-metsätieteiden maisterin paperit hän sai 1987.
Uraan on mahtunut töitä kentällä eri puolilla Suomea ja titteli on vaihtunut suunnittelupäälliköstä hankintapäälliköksi sekä aluejohtajasta hankintajohtajaksi.
2000-luvun alussa hän loikkasi hetkeksi konsultointitöihin Brasiliaan Induforin projektiin.
Metsähallituksen metsätalouden johtoon hänet valittiin vuonna 2011, ja vuonna 2013 hän toimi hetken väliaikaisena pääjohtajana, kun Jyrki Kangas irtisanoutui. Vuodesta 2016 hän luotsannut nykyistä Metsätalous Oy:tä.
Yhtiön liikevaihto viime tilikaudella oli 349 miljoonaa euroa ja henkilöstöä 353.
Omaksi vahvuudekseen Kumpula mieltää ”kohtuuhyvän talousnenän”. Hän hahmottaa, mikä on kannattavaa ja mikä ei.
Kumpulan mukaan suurimmat saavutukset eivät ole omaa ansiota, vaan koko työyhteisön.
”Meillä on hyviä tyyppejä töissä. Hyvä yhteishenki ja vapaa tunnelma.”
Hän korostaa myös nöyrää suhtautumistaan sidosryhmiin. Metsähallituslaisia hän kutsuu palkkasotureiksi, jotka toteuttavat valtion tahtoa.
”Hoidamme valtion yhteisiä metsiä. Emme voi härkäpäisesti ajaa omia etujamme.”
Jussi Kumpula
Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja.
Kotoisin Nivalasta, asuu Oulunsalossa.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja neljä aikuista tytärtä sekä yksi lapsenlapsi.
Harrastaa omien metsien hoitoa, kuntoilua, lukemista ja nettishakin pelaamista.
Merkittävimmiksi muutoksiksi työurallaan hän mainitsee Rio de Janeiron biodiversiteettisopimuksen vuonna 1992, jonka jälkeen monimuotoisuuden merkitys huomattiin. Metsähallitus aloitti luonnonvarasuunnittelun ja alue-ekologisen suunnittelun.
”Alettiin kysellä muilta – metsästäjiltä, kalastajilta, virkistyskäyttäjiltä, urakoitsijoilta ja järjestöiltä – miten yhteisiä metsiä pitäisi hoitaa”, Kumpula kuvailee.
”Neuvotteluissa terävimmät kulmat hioutuivat kaikilta.”
Välejä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa Kumpula kuvailee luontevaksi. Esimerkiksi soiden ennallistamisessa he tekevät nykyisin paljon yhteistyötä.
Kumpula on ehtinyt työskennellä usean eri hallituskauden aikana. Nykyisessä hallitusohjelmassa hän näkee paljon hyvää.
”Koskaan aiemmin hallitusohjelmassa ei ole todettu, että Metsähallitus hyödyntää kestävät hakkuumahdollisuudet optimaalisesti.”
”Siinä nähdään kestävyyden elementteinä myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, ei pelkästään ekologinen.”
Suojelussa ei ole määrätavoitteita ja siinä otetaan huomioon paikallinen hyväksyttävyys.
”Koskaan aiemmin hallitusohjelmassa ei ole todettu, että Metsähallitus hyödyntää kestävät hakkuumahdollisuudet optimaalisesti ja että tavoitteena on sidosryhmien kanssa sovittujen hakkuumahdollisuuksien säilyttäminen nykytasolla tai maltillinen kasvattaminen”, Kumpula toteaa.
Kumpula rentoutuu muun muassa hoitamalla omia metsiä. Kuva: Timo HeikkalaVapaa-ajallaan Kumpula hoitaa omaa, noin 175 hehtaarin metsätilaa Nivalassa.
Taimikon raivauksessa ja istutuksessa on joskus mukana ”koko kopla” eli apteekkarina työskentelevä Kaisa-vaimo, tyttäret sekä heidän puolisot sekä nyt myös kolmevuotias lapsenlapsi.
Sopiva raivausvauhti Kumpulalle on nykyään neljästä viiteen tankillista päivässä. Joskus hän ylsi jopa 11 tankillisen päivävauhtiin.
Metsästystä hän ei enää laske harrastukseksi, sillä työn puolesta saa edustaa jahdeissa riittävästi.
”Luen paljon ja pelaan shakkia netissä. Se on mukavaa aivovoimistelua.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
