Tiedepaneeli: ”Ikä ei ratkaise, onko vanha metsä hiilinielu vai ei”
Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ennallistamisessa pitää huomioida monimuotoisuuden ohella myös toiminnan ilmastovaikutukset.Tilaajalle
Onko vanha metsä hiilinielu vai ei? Ikä ei ratkaise kaikkea. Kuva: Petteri KivimäkiMetsäbiotalouden tiedepaneeli kertoi perjantaina toimittajille näkemyksiään ajankohtaisista metsäaiheista.
Paneelin varapuheenjohtajan, Suomen ympäristökeskuksen yksikönjohtajan Riikka Paloniemen mukaan hallituksen esitys vanhojen metsien kriteereistä rajaa ulkopuolelle runsaasti vanhoiksi luokiteltavia metsiä.
Esitys kohdistuu kaikkein laadukkaimpiin metsiin, jotka ovat sekä vanhoja että luonnontilaisia.
Vanha metsä määritellään iän mukaan ja luonnontilaisuus sen mukaan, kuinka paljon siellä on merkkejä ihmisen toiminnasta. Kaikki vanhat metsät eivät siis ole luonnontilaisia.
Tiedepaneelin mukaan niin vanhat kuin luonnontilaiset metsät kannattaa suojella riittävässä laajuudessa, sillä luontoarvojen yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut. Paneelin mukaan vanhat metsät ovat valtaosin metsätalouden ulkopuolella.
”Vanhat metsät ovat Euroopan rikkaimpia elinympäristöjä”, Paloniemi kertoo.
Kysymykseen, onko vanha metsä hiilinielu vai ei, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski antaa pitkän vastauksen. Asiaa voi tutkia ainakin kolmesta eri tietolähteestä, eikä yksiselitteistä vastausta silti löydy.
”Ikä ei ratkaise kaikkea”, hän toteaa heti alkuun.
”Suurempi osa vanhoista metsistä on hiilinieluja kuin hiilen lähteitä.” Jari Liski
”Suurempi osa vanhoista metsistä on hiilinieluja kuin hiilen lähteitä”, hän summaa.
Liskin mukaan Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt 2010-luvulla, sillä puuston kasvu on hidastunut ja hakkuut ovat runsastuneet. Lisäksi maaperän hiilinielu on pienentynyt kivennäismailla ja päästöt kasvaneet turvemailla.
Enää ei voi siis tuudittautua käsitykseen alati kasvavista metsävaroista Suomessa ja Euroopassa.
”Tärkeää on kuitenkin ylläpitää metsien hiilinieluja, sillä kokonaisuudessa maapallon metsät ovat aivan olennaisessa osassa, kun puhutaan hiilensidonnasta”, Liski muistuttaa.
Paneelin puheenjohtajan, Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtajan Antti Asikaisen mukaan ennallistaminen on iso savotta.
Soiden ennallistamisessa hän on huolissaan siitä, jos ojitetun suon puustoa hävitetään liian rajusti.
Ennallistaminen eli käytännössä ojien tukkiminen muuttaa suon märemmäksi, mikä voi tuottaa metaanipäästöjä. Toisaalta ojituksen jälkeen turve hajoaa, mikä puolestaan tuottaa hiilidioksidipäästöjä.
”Hyväkasvuisilla soilla pitäisi tarkkaan miettiä, miten ennallistaminen tehdään”, Asikainen toteaa. Karuilla, tuottamattomilla soilla ennallistamisen hyödyt ovat selkeämmät.
Kaiken kaikkeaan ennallistamisessakin on tärkeää huomioida monimuotoisuushyötyjen lisäksi toiminnan ilmastovaikutukset.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
