Villisikakanta voi ryöpsähtää paikallisesti – orastavaa tihentymäaluetta epäillään Pirkanmaalla

Villisika on erittäin tehokas lisääntyjä. Pahnueen keskikoko on 4–6 porsasta, mutta porsaita voi syntyä kerralla jopa 10–12. Tämän takia villisikakanta voi tuplaantua vuodessa paikallisesti lähes huomaamatta.

MTK ja Suomen Sikayrittäjät kutsuivat kokoon Pälkäneen ja Luopioisten riistanhoitoalueen metsästäjiä, maanomistajia ja maanviljelijöitä, sillä alueella on havaittu merkkejä orastavasta tihentymäalueesta. Aihe houkuttelikin Rautajärvelle lähes satapäisen kuulijakunnan.

Suomen sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg kertoi tilaisuudessa huolestuneena, että riistanhoitoyhdistyksen alueella on ammuttu tämän vuoden puolella poikkeuksellisesti jo 12 villisikaa. Alueella on tehty myös useampia havaintoja villisikapahnueista. Bergin mukaan Pälkäne tarjoaa erinomaiset maastot villisialle.

”Tällainen peitteinen maasto, jossa on paljon pieniä peltoalueita, sopii hyvin villisialle”, Berg arvioi tilaisuudessa.

Villisikojen yleisin ja luotettavin tunnusmerkki maastossa ovat niiden jättämät tonkimisjäljet. Siat kaivavat maata vahvalla kärsällään etsiessään ravintoa. Villisika on kaikkiruokainen ja sen takia merkkejä villisiasta havaitaan usein esimerkiksi perunamailta, joita ne tonkivat mielellään. Myös kuminan tiedetään olevan villisian herkkua.

Villisika pystyy aiheuttamaan myös metsänomistajille harmia, sillä kuusikoissa viihtyvät villisiat saavat vahingoitettua myös kuusien juuria. Jos kuusen juuret vahingoittuvat, ne altistuvat lahoamiselle, joka puolestaan laskee puusta saavan tukin arvoa.

”Villisikakantaa pitäisi tarkkailla, sillä uusia tihentymäalueita ei pitäisi päästää lainkaan syntymään. Yleensä on niin, että jos villisikoja etenkin kesäaikaan havaitaan, niiden määrä on jo päässyt aika suureksi. Kannan kasvu tulisi huomioida silloin, kun kannan säätely on vielä mahdollista. Jos määrä pääsee suureksi, villisiasta on vaikea päästä eroon”, Berg muistuttaa.

Suomen Sikayrittäjien mielenkiinto villisikoja kohtaan johtuu niiden aiheuttamasta ASF-riskistä Suomen sikataloudelle. Suomen villisikakanta halutaan pitää kurissa, jotta voidaan estää afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviäminen maahan. Berg muistuttaa, että Virossa kantaa ei ole pystytty pitämään hallinnassa ja tämän takia ASF on jyllännyt maassa jo niin pitkään, että taudin epäillään jäävän maahan pysyvästi.

Afrikkalainen sikarutto (ASF) on yksi Suomen sikatalouden vakavimmista uhista, sillä tauti on erittäin tarttuva. Viruksen aiheuttama kuolleisuus on sairastuneilla tuotantosioilla ja villisioilla lähes 100 prosenttia.

Houkutteluruokinta helpottaa metsästystä, mutta kannan kasvattamiseen tähtäävää ruokintaa ei suositella. Kuva: Jarmo Koskela

Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan sikatilalla tai luonnonvaraisessa villisiassa, Ruokavirasto perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka avulla pyritään estämään taudin leviäminen ja hävittämään tartunta. Erilaiset liikkumisrajoitukset ovat voimassa alueella niin kauan, kunnes tartunta saadaan hävitettyä. Käytännössä se veisi vähintään vuoden.

Jos Pälkäneelle muodostettaisiin Ruotsin Fagerstan tautitapausta vastaava rajoitusvyöhyke, se ulottuisi Kanta-Hämeen puolelta Hauholta aina Orivedelle asti eli kattaisi noin 100 000 hehtaarin alueen.

Pälkäneen ja Luopioisten riistanhoitoyhdistyksen alueella toivotaan nyt, että paikalliset metsästysseurat varmistavat metsästysvuokrasopimuksista sen, että ne kattavat myös villisian ja tiivistävät muutenkin yhteistyötään.

”Nopeasti laajalla alueella liikkuvat villisikalaumat vaativat sitä, että metsästysseurat tekevät yhteistyötä. Villisika on haastava metsästettävä, sillä se oppii vaaran merkit nopeasti ja karttaa niitä tehokkaasti”, Berg muistuttaa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.