Joulupuut ryöstäytyivät riesaksi luontoon – Suomen tavallisin puu on Kanadassa viheliäinen vieraslaji

Metsämänty on Suomen yleisin puulaji, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu idässä Itä-Siperian perukoille ja etelässä Turkkiin asti.

Pohjois-Amerikassa tätä Euraasian jokapaikanhöylää esiintyy ihmisen tuomana, nykyisin ei-toivottuna vieraslajina.

Kanadan Ontarion provinssissa sijaitseva Hazel Birdin luonnonsuojelualue on hyvä esimerkki männyn vastaisesta taistosta.

Alue on enimmäkseen avointa preeriaa ja harvakseltaan tammea kasvavaa heinäaroa. Luontaiset sekä alkuperäisväestön perinteisen tulen käytön takia toistuneet maastopalot estivät aikaisemmin näitä ekosysteemejä metsittymästä täystiheiksi.

Alun perin avoimia alueita tarvitsevien lajien suojelemiseksi perustettu, reilun 150 hehtaarin alue kasvoi vuosien varrella umpeen, kun eurooppalainen mänty valtasi alaa. Avointa ympäristöä tarvitsevat linnut hävisivät alueelta.

Luonnonsuojelujärjestö Nature Conservancy Canadan talkoolaiset ja työntekijät ovat kaataneet, raivanneet ja kitkeneet mäntyjä alueelta 15 vuoden ajan. Nyt männyn siemenpankki alkaa ehtyä maaperästä ja puu on jo niin harvinainen, että sinnikäs työ alkaa tulla valmiiksi. Samaan aikaan paikalle on kylvetty luontaisten kasvilajien siemeniä.

Esimerkiksi avointa maastoa suosiva hohtosinikka-lintu (Sialia sialis) on jälleen palannut alueelle.

”Vapaaehtoisvoimin ja suurella vaivalla mänty on mahdollista hävittää”, uskoo Nature Conservancy Canadan aluejohtaja Mark Stabb.

Männyn poistamisen jälkeen Hazel Birdin luonnonsuojelualue tarjoaa jälleen elinympäristöjä avointa maastoa tarvitseville lajeille. Kuva: Chelsea Marcantonio

Järjestö hankkii maita suojelualueiksi ja ottaa niiden hoidon vastuulleen. Luonnonhoidolla on suurempi merkitys kuin ennen.

”Meillä on yhä enemmän henkilökuntaa, joka hoitaa alueita. Kun minä kävin koulua, luonnonsuojelun ideana oli antaa luonnon toimia itsenäisesti. Mutta vieraslajien takia luonnollinen kehitys häiriintyy.”

Stabbin mukaan moni yksityinen maanomistajakin on kiinnostunut hävittämään metsämännyt mailtaan.

”Torontosta muuttaa ihmisiä maaseudulle. Tuore maanomistaja saattaa kohdata tilallaan suuren, mustan havupuumuurin. Olemme jakaneet heille tietoa ja tarjonneet apua männyn poistamiseen.”

Tavallisimmin vieraslajimännyt on haketettu energiaksi tai maanparannusaineeksi tai jätetty paikalleen lahoamaan. Kaupallista arvoa puilla ei juuri ole, koska erät ovat pieniä ja laatu heikkoa.

Kanadan männyt kasvavat yleensä vääriksi vänkkyröiksi. Stabb arvelee syyksi siemenalkuperän. Todennäköisesti maahan tuotiin aikoinaan siementä rannikkoalueiden puista. Ne eivät kehity suorarunkoisiksi Kanadan sisämaassa.

Eurooppalaista mäntyä istutettiin Ontarioon 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hillitsemään maaperän eroosiota hylätyillä laidunmailla. Lajin ajateltiin sopivan hyvin tarkoitukseen, koska se sietää hyvin kuivuutta ja karua maaperää.

Sittemmin into männyn istutukseen hiipui, mutta laji tuli uudelleen muotiin 1950-luvulta alkaen joulukuusiviljelmillä. Mäntyä käytettiin myös suurtulvien jälkeisissä metsityksissä 1950-luvulla, Stabb kertoo.

1980-luvulla männyn suosio joulupuuna vähentyi, ja moni mäntyviljelmä jäi oman onnensa nojaan.

Männyt päätyvät Kanadassa yleensä energiahakkeeksi tai maanparannusaineeksi.  

Männyn englanninkielinen nimi Scots Pine viittaa Skotlantiin. Siellä mäntyä kasvaa luontaisesti mutta enää harvassa. Nimikkomaassa luonnonsuojelutyön toimet ovat päinvastaisia kuin Kanadassa: mäntyä palautetaan istuttamalla sitä alkuperäisille kasvupaikoilleen.

Stabb kertoo pilke silmäkulmassa tukeneensa männyn istuttamista Skotlannissa hävitystyön vastapainoksi.

”Olemme kaataneet täältä niin paljon mäntyä, että olen tukenut sen jälleenistuttamista . Isovanhempani tulivat Skotlannista, olen iloinen voidessani auttaa männyn palauttamisessa sinne.”