Satojen eurojen marjatienestit houkuttelevat – lähikuukausina on tarjolla verovapaita tuloja

Luonnon antimien keruu on perinne, joka ulottuu syvälle Suomen historian juurille. Jo aikojen alusta saakka ihmiset ovat turvautuneet metsän tarjoamaan runsaaseen ravintoon. Ensimmäiset Suomeen saapuneet metsästäjä-keräilijät tunsivat marjojen arvon ja monipuolisuuden ruokavaliossaan.

Metsän antimet eivät ole vain ravintoa, vaan ne kantavat mukanaan myös yhteisöllisyyden ja luonnonläheisyyden tunnetta, jotka ovat olennainen osa suomalaista kulttuuria. Etenkin metsämarjojen keräämiseen liittyvä perinne on säilynyt elinvoimaisena läpi sukupolvien, ja monet suomalaiset muistelevat lämmöllä lapsuutensa marjaretkiä ystävien, vanhempien tai isovanhempien seurassa.

Metsien marjat ovat olleet Suomessa perinteisesti yhteistä omaisuutta, ja niiden poiminta on kaikille sallittua. Vaikka 1700-luvulla suoritettu isojako toi Suomeen yksityisen maanomistuksen, säilyi kaikilla oikeus hyödyntää luonnon ravinnonlähteitä.

Jokaisenoikeuksilla tarkoitetaan Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Niistä nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä niistä tarvitse maksaa. Jokaisenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.

Kesä on oven takana, ja luonnon herääminen uuteen kasvukauteen saa innokkaimmat odottamaan jo uuden poimintakauden alkamista. Luonnonmarjat, kuten mustikat, vadelmat ja puolukat, kypsyvät loppukesästä metsissä ja soilla houkutellen ihmisiä ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta ja makeista marjoista.

Marjojen poiminta ei ole ainoastaan kesäinen harrastus, vaan se on myös mahdollisuus yhteyteen luonnon kanssa, puhumattakaan terveyden edistämisestä. Antioksidanttipitoisuudestaan tunnetut luonnonmarjat tarjoavat paitsi terveyshyötyjä myös mahdollisuuden lisäansioihin verovapaiden marjanmyyntitulojen kautta.

Luonnonmarjojen kokonaissadoksi on arveltu noin 500 miljoonaa kiloa, joskin vaihtelu vuosien välillä on suurta. Kokonaissatoon luetaan puolukka, variksenmarja, mustikka, pihlajanmarja, juolukka, lakka, karpalo ja vadelma. Näistä yleisimmät kerättävät marjat ovat mustikka ja puolukka, joiden poiminnasta innostuneet ovat päätyneet myymään keräämäänsä marjasatoa muille ihmisille.

Mustikat kypsyvät kahdesta kolmeen viikkoa ennen puolukoita. Kuva: Johannes Tervo

Mustikkasato kypsyy perinteisesti kahdesta kolmeen viikkoa ennen puolukkaa ja avaa yksityishenkilöiden käymän marjakaupan niin kauppojen ilmoitustauluilla kuin erilaisilla verkkofoorumeilla. Esimerkiksi suomalaisten suosimat tori.fi ja Facebook-ryhmät täyttyvät marjamyynti-ilmoituksista, joissa parhaimmat sisältävät kaupanpäällisenä tarjottavan kymmenen litran ämpärin.

Kotimaisissa metsissä kypsyy syksyisin miljoonaluokan marjasaalis, josta valtaosa jää edelleen hyödyntämättä.

Suomalaisten into luonnonmarjojen keräämiseen ja myyntiin on vuosien varrella hiipunut, erityisesti kun kyse on myynnistä marjayrityksille, jotka organisoidusti hankkivat marjoja.

Yritysten haastavan taloustilanteen myötä useat nuoret ovat vailla kesätöitä, ja eläkkeisiin iskevä inflaatio kannustaa myös ikääntyneempiä luonnollisen ansaintamahdollisuuksien pariin. Marjojen myyminen voi siis olla potentiaalinen rahan ansaintamahdollisuus vauvasta vaariin, mikäli nauttii luonnossa liikkumisesta ja marjojen keräämisestä.

Vaikka kaupallisen marjanpoiminnan suosio on hiipunut, jotkut näkevät marjastuksessa edelleen mahdollisuuden ansaita lisätuloja. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla alueilla, joissa työttömyys on korkeampaa kuin muualla maassa, verovapailla lisäansioilla on pitkään ollut suuri merkitys.

Kotimaisten poimijoiden määrän vähentymisen seurauksena marja-alan yritykset ovat kääntyneet ulkomaalaisten marjankerääjien puoleen, joita Suomeen on saapunut vuosittain useita tuhansia. Pääosin Thaimaasta kotoisin olevat ulkomaiset poimijat ovat marjayritysten keräämien tietojen mukaan viime vuosina vastanneet noin 80–90 prosentista organisoidun kaupan marjoista.

Lisäksi metsissämme on totuttu näkemään vuosittain runsaasti omatoimisesti saapuvia poimijoita eri puolilta maailmaa, joskin Venäjän Ukrainassa käymä sota vaikuttaa myös osaltaan saapuvien poimijoiden määrään.

Ulkoministeriön päätös keskeyttää luonnonmarjanpoimijoiden Schengen-viisumihakemusten vastaanotto Thaimaassa evää poimijoiden pääsyn Suomeen satokaudeksi 2024.

Aikaisemmin viisumin myöntäminen luonnonmarjanpoimintaan on perustunut oletukseen, että poimijat tulevat maahan turismiin verrattavassa tarkoituksessa, keräävät marjoja jokaisen oikeudella ja voivat vapaasti myydä keräämänsä luonnontuotteet.

Ulkomaalaisten poimijoiden asemaa säätelee tällä hetkellä niin sanottu marjalaki. Luonnontuotteiden kerääjien, kuten marjanpoimijoiden, ei katsota olevan työsuhteessa vaan toimivan eräänlaisina yrittäjinä omalla liiketoimintavastuullaan.

Luonnonmarjojen välitystä poimijoilta jalostaville yrityksille vuosittain organisoinut Suomen 4H-liitto pitää välivuotta valtakunnallisesta marjanvälityksestä.

Liiton toimitusjohtaja Tomi Alakoski harmittelee vallitsevaa tilannetta marja-alalla ja kertoo liiton pitävän nyt toista välivuotta marjanvälityksen suhteen.

”Korona-aikana lanseerasimme Satosankarit-toiminnan, jonka tavoitteena on toimia yhdyssiteenä marjanostajien ja poimijoiden välillä”, Alakoski kertoo.

Vuonna 2022 4H:n Satosankarit-toiminnassa 37 marja-asemaa osti ja välitti kotimaista puolukkaa 31:llä eri paikkakunnalla. Marjanostoa toteutti 33 paikallista 4H-yhdistystä, ja tuloksena oli lähes 150 000 kiloa puolukkaa marjateollisuuden raaka-aineeksi.

”Ensisijainen tehtävämme on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, joten heidän aktivoiminen keräystoimintaan oli hankkeen ensisijainen tavoite”, Alakoski sanoo.

Pitkät perinteet marjanvälityksessä omaava 4H-liitto toivoo, että marja-alalla etenkin ulkomaalaisten poimijoiden suhteen vallitseva epätietoisuus ratkeaisi, ja marjanvälitys voisi jatkua edellisvuosien tapaan.

Epävarmasta tilanteesta huolimatta metsämarjoille on markkinoilla kysyntää.

”Meihin on ollut yhteydessä useat alan toimijat, jotka ovat tiedustelleet mahdollisuutta yhteistyöhön, joten kokisin kysynnän olevan vakaata. Välitysorganisaationa toimiminen vaatii kuitenkin perusteellista valmistelua, ja tästä syystä emme liittona ole tänä vuonna marjoja välittämässä. Yksittäiset 4H-yhdistykset voivat kuitenkin paikallisesti toimia marjanvälittäjänä vaikkei valtakunnallista toimintaa olekaan”, Alakoski sanoo.

Kysymykseen marjanmyynnin kannattavuudesta ja lisätulojen tarkasta määrästä on vaikea vastata, mutta varovaisestikin arvioiden puhutaan merkittävistä summista.

Puolukan ja mustikan ostohinnat vaihtelevat vuosittain ja satokaudella päivittäin, mutta yhdestä kahteen euroa maksettavilla kilohinnoilla marjanpoimija voi päästä satojen eurojen päivätienesteihin, mikäli löytää marjaisan paikan.

Tuloverolain mukaan yksityishenkilö voi myydä keräämänsä luonnontuotteet verovapaasti, jolloin saatava tulo jää kokonaisuudessaan itselle. Jopa satoihin euroihin nouseva päivämyynti kannustaa kokematontakin marjanpoimijaa lähtemään metsissä piilevään marja-aarteen etsintään.

Mikäli luonnontuotteiden myynnistä saatavaa tuloa haluaa kerryttää enemmän, on hyvä muistaa, että marjojen lisäksi myös sienten myynti luetaan verovapaaksi tuloksi. Poimintakausi voi siis kestää parhaimmillaan heinäkuusta lokakuuhun saakka, jolloin ansaittavat lisätulot jaksottuvat pidemmälle aikavälille.