Isomäki: Lomamatka Lappiin on ennemminkin ekoteko kuin ilmastosynti

Lappiin suuntautuva kansainvälinen turismi elää uutta kukoistustaan. Matkailijoita eivät enää houkuttele Lappiin ensisijaisesti laskettelurinteet ja hiihtoladut vaan revontulet. Suomen Lapista on tullut maailmanlaajuisen revontuliturismin selvä ykköskohde. Pienempiä vetonauloja ovat joulupukki, avantouinnit sekä koira-, poro- ja moottorikelkkasafarit.

Jouduin vuodenvaihteessa sekaantumaan outoon Lapin turismia koskevaan keskusteluun. Suomen ympäristökeskus (Syke) väitti Yleisradion toimittajille, että Lappiin muualta Euroopasta vuosittain tehdyt 800 000 edestakaista lentoa aiheuttaisivat yhteensä vain 34 000 tonnin hiilidioksidipäästöt. Lentoverokampanjan edustajat sanoivat, että luvun täytyi olla vähintään kymmenen kertaa liian pieni, mutta Syke piti itsepintaisesti kiinni omasta laskelmastaan.

Kyseisessä tilanteessa minun oli totta kai pakko sanoa, että Syke oli tehnyt laskelmissaan kertaluokkavirheen. Jouduin vääntämään rautalangasta, miten lentoliikenteen päästöt lasketaan ja miksi Syken laskelman oli pakko olla väärin.

Lopulta Syke suostui tekemään laskunsa uudelleen. Sen uuden laskelman mukaan Lappiin suuntautuvien lentojen vuosittain aiheuttamat päästöt olisivat 580 000 tonnia hiilidioksidia, tai 150 000 tonnia hiilenä laskien.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus asiasta. Sillä vaikka 580 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa kuulostaa suurelta, Lappiin suuntautuvat lomamatkat ovat mielestäni ennemminkin ekoteko kuin ilmasto­synti.

Lapissa on erittäin laajoja suojelualueita, jotka ovat olemassa matkailun ansiosta. Minä todella tiedän tämän, sillä olin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa mukana niin sanotussa erämaaliikkeessä, jonka toiminnan seurauksena Lappiin perustettiin 1,5 miljoonaa hehtaaria suojeltuja erämaa-alueita.

Erämaaliike ei olisi koskaan voittanut taistelujaan ilman matkailusektorin tukea. Myös Lappiin jo aiemmin perustetut suuret kansallispuistot ja luonnonpuistot syntyivät matkailualan tuella.

Matkailun ansiosta Pohjois-Suomessa on myös paljon erilaisia epävirallisia suojelualueita eli maita, joilla puusto on maiseman säilyttämiseksi suojeltu käytännössä ainakin osittain. Näitä ovat esimerkiksi ojittamatta jätetyt suot ja tienvarsimetsät.

Matkailun suuren ja edelleen kasvavan taloudellisen merkityksen vuoksi on todennäköistä, että myös entistä isompaa osaa Lapin talousmetsistä hoidetaan jatkossa avohakkuita kevyemmin menetelmin.

Jatkuvasta kasvatuksesta saattaa tulla pääsääntö, ja monissa metsissä käytettäneen normaalia pitempiä kiertoaikoja.

Suomen metsien puuston ja maaperän sekä soidemme yhteenlaskettu hiilivarasto on hiilenä laskien todennäköisesti noin yhdeksän miljardia tonnia. Määrä on lähes yhtä suuri kuin ihmiskunnan vuotuiset hiilipäästöt ja 60 000 kertaa suurempi kuin Lapin-matkailun tämänhetkiset vuosipäästöt.

Merkittävä siivu tästä hiilivarastosta on olemassa Lappiin suuntautuvan matkailun ansiosta. Ilman turismia suurin osa Lapin virallisesti tai epävirallisesti suojelluista metsistä olisi nyt taimikkoja tai hakkuuaukeita. Lapin metsistä suuri osa on turvepohjaisia. Myös ojittamatta jääneitä soita olisi nykyistä vähemmän.

Kukaan ei ole yrittänyt laskea, miten iso osa Suomen soiden ja metsien hiilivarastoista on olemassa matkailun ansiosta, joten tarkkoja arvioita ei voi esittää.

Toivon kuitenkin, että asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota, sillä turismin laajeneminen mahdollistaisi Pohjois-Suomen hiilivarastojen merkittävän kasvattamisen jatkossakin.

Matkailu voi myös auttaa pysäyttämään kohtuuttoman pieniä pitoisuuksia hyödyntävät ja tämän vuoksi kovin suuria hiilipäästöjä aiheuttavat kaivos­hankkeet.

Sekin pitää muistaa, että Lappi on lähempänä Keski-­Eurooppaa ja Etelä-Suomea kuin vaikkapa Thaimaa ja että Lappiin suuntautuvat lomamatkat korvaavat usein paljon pidemmän lentomatkan jonnekin muualle.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.