Metsästysturvallisuus on jokaisen metsästäjän asia

Vakavat metsästysonnettomuudet ovat onneksi harvinaisia, mutta jokaisen pienenkin vahingon ja läheltä piti -tapauksen jälkeen olisi hyvä jokaisen pysähtyä miettimään, miten se olisi ollut estettävissä.

Sekä oma että jahtikaverin turvallinen aseenkäsittely on ihan jokaisen metsästäjän vastuulla ikään ja kokemukseen katsomatta. Kokenut metsästäjäkin voi tehdä virheitä. Itse asiassa onnettomuudet tapahtuvat usein juuri kokeneille harrastajille.

Jeff Cooper on vuosia sitten laatinut aseen käsittelyyn neljä sääntöä, joilla voidaan vähentää ampuma-aseilla tapahtuvia onnettomuuksia. Ohjeet ovat edelleen hyvät ja konkreettiset.

Tärkein säännöistä on se, että asetta tulisi aina käsitellä kuin se olisi ladattu. Silloin ei tule vahingossakaan tule käsitelleeksi asetta huolimattomasti. Toinen sääntö on se ettei aseella saa koskaan osoittaa mitään, mitä ei ole tarkoitus ampua.

Sormi pitää myös muistaa pitää pois liipaisimelta, kunnes ollaan täysin varmoja, että ampuminen on turvallista. Neljäs Cooperin sääntö on selkeä: Ole varma kohteesta. Kahina pusikossa ei riitä ampumispäätökseen, vaikka olisikin todennäköistä, että puskasta esiin tulee peura.

Aina ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa siihen, miten ihminen toimii paineisessa tilanteessa. Joku jäätyy täysin, toinen voi toimia täysin epäloogisesti.

Poliisi onkin viime vuosina alkanut hyödyntämään tieteen keinoja stressinhallinnassa.

Poliisiammattikorkeakoulu on vuodesta 2013 tehnyt stressitutkimukseen liittyvää yhteistyötä Toronton yliopiston kanssa. Tutkimusten pohjalta on kehitetty koulutusmenetelmä, joka parantaa poliisin kykyä kohdata haastavia tilanteita.

Olisiko samanlaiset menetelmät mahdollista sulauttaa osaksi myös metsästäjien koulutusta? Loukkaantuneen karhun tai villisian metsästys on varmasti verrattavissa moniin poliisin kohtaamiin tilanteisiin.

Jokainen metsällä tapahtunut vahinko on liikaa.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.