Jääkö Suomen metsäala heikkenevän havusellumarkkinan vangiksi?

Suomen metsien käyttöaste ei 1970-luvulta alkaen ole keskimäärin ollut kovin korkea. Vain joissakin korkean kysynnän vaiheissa metsien käyttö on ollut hyvin suurta, viimeksi vuosina 2017–2019 ja 2021–2022. Sen jälkeen käyttö on taas ollut laskussa.

Mitä tapahtuu metsien käyttöasteelle jatkossa, ja mistä se riippuu?

Metsätuotteiden globaalin kysynnän kasvu on ollut 2000-luvulla niin vähäistä, ettei se selitä viimeisintä hakkuupiikkiä Suomessa. Puunkäyttö on globaalisti kasvanut vain vähän muun muassa kiertokuitukäytön lisääntyessä.

Sellun tuotantokaan ei ole globaalisti tuntuvasti kasvanut, toisin kuin sen kauppa. Poikkeuksellista on, että markkinasellusta on tullut metsätuotekaupan hyväkatteisin tuote niin lyhytkuituisen eukasellun kuin pitkäkuituisen havusellunkin viejille. Taustalla on ennen muuta Kiinan kartonkituotannon pitkään jatkunut kasvu. Se on ollut riippuvainen sekä euka- että havusellun tuonnin kasvusta. Kiina tuokin lähes puolet markkinasellusta.

Vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että sellumarkkinan kasvu on johtunut lähes yksinomaan eukasellusta. Havusellun markkina on vain 25 miljoonaa tonnia eikä ole kasvanut kuin nimeksi. Havusellun 150–200 dollaria korkeampi hinta johtuu nykyään paljolti niukkuudesta. Sen tuotanto ja vienti ovat supistuneet tuntuvasti Pohjois-Amerikassa. Myös metsäpalot ja -tuhot ovat vaikuttaneet hintaan puun saatavuuden kautta.

Hakkuut ovatkin Pohjois-Amerikassa supistuneet yhteensä sata miljoonaa kuutiota 2000-luvulla. Euroopassa hakkuut ovat kasvaneet saman verran. Siitä Suomen ja Ruotsin osuus on 20 miljoonaa kuutiota. Taustalla on puun energiakäytön kasvu ja havusellun korostuminen puunjalostuksessa. Euroopan – pitkälti Suomen ja Ruotsin – osuus havusellun markkinasta onkin nykyään suurempi kuin Pohjois-Amerikan. Voi sanoa, että hakkuita on mittavasti vuotanut Pohjois-Amerikasta Eurooppaan.

Havusellukaupan jatkonäkymä on kuitenkin haastava. Kun sellumarkkinasta oli 20 vuotta sitten puolet havusellua, nyt sen osuus on enää kolmannes. Euka- ja kiertosellu ovat jo tuntuvasti pienentäneet havusellun roolia, ja jatkossa nano- ja olkisellukin saattavat vaikuttaa markkinaan. Näin käy ennen kaikkea hintaeron takia. Havusellun tuotantokustannukset ovat kasvaneet muun muassa puun saatavuuspulmien takia, kun taas eukasellun tuotanto kasvaa ja halpenee uusien megatehtaiden myötä.

Onkin arvioitu, että globaali havusellumarkkina voi supistua viisi miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Se voi supistua ajan oloon lisääkin, jos myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa siirrytään halvempiin raaka-aineisiin. Markkinan supistuessa havusellun hinta, kannattavuus ja tuotanto laskevat. Puunkäyttö voi tämän myötä vähentyä 25 miljoonaa kuutiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pohjoismaissa havusellun tuotanto voi vähentyä kaksi miljoonaa tonnia, mikä vastaa kymmenen miljoonan kuution hakkuita. Ainespuuhakkuut voivatkin Suomessa pudota 55 miljoonaan kuution tasolle, koska kaikilla metsäalan nykytuotteilla on kysyntä- ja tullihaasteita. Uusien tuotteiden näkymä on onneksi parempi mutta tullee suuremmin todeksi vasta 2030-luvun lopulla.

Jos tuntuva osa metsäalan liikevaihdosta ja tuloksesta häviää, havumetsämaat ja niiden yhtiöt joutuvat valintojen eteen. Osa voi pyrkiä pysymään heikkenevässä havusellumarkkinassa, osa voi pyrkiä siirtymään kokonaan muuhun tai uuteen puunjalostukseen.

Nähtäväksi jää, jäävätkö Suomi ja sen metsäyhtiöt havusellun viimeisiksi mohikaaneiksi muiden panostaessa toisin.