Jo penkkituntuma Kuivasenkosken metsätietä Ikaalisissa henkilöautolla ajaessa kertoo, että tie on hyvässä kunnossa. Pistoteineen tie on kuuden kilometrin mittainen.
Tie laitettiin vireille 1970-luvun lopulla, luovutettiin vuonna 1983 ja se on kertaalleen perusparannettu vuonna 2004. Kun perusparannusten suositusvälinä pidetään 20 vuotta, perusparannus olisi taas ajankohtaista.
”Tien kunnon perusteella välttämätöntä tarvetta siihen ei kuitenkaan vielä ole”, sanoo ikaalislainen tiekunnan toimitsijamies Jouko Keskinen.
Hän, jos kuka tuntee tien historian ja kunnon, sillä hän on ollut tiekunnan toimitsijamiehenä isänsä jälkeen jo yli 40 vuotta. Se on mittava ura, varsinkin kun Keskinen on toimitsijamiehenä kolmessa muussakin tiekunnassa ja vastaa lisäksi näiden hallinnosta.
Kuivasenkankaan metsätien jatkona on etelässä aiemmin kaupungin hoidossa ollut parin kilometrin pätkä. Kaupungin lopetettua tien hoidon tie on jäänyt kolmeksi vuodeksi ei-kenenkään-maaksi.
”Olenkin sanonut, että kunhan tuo vaiheessa oleva tieasia saadaan loppuun eli ensin tie perusparannettua ja sitten tiet yhdistettyä samaksi hoitokunnaksi, hyppään sivuun”, hän sanoo.
Kuivasenkosken metsätie kulkee lähinnä kovalla maalla, joten sen säännöllinen huoltaminen on suhteellisen helppoa. Vuoden 2004 perusparannuksessa uusittiin tarvittavat siltarummut, perattiin ojat, vahvistettiin tierunkoa ja levitettiin pintaan murske.
”Nyt olisi lähinnä tarvetta nipsutella energiakouralla tiealueen ulkopuolisia runkoja, sillä talviaikaan ne taipuvat lumen painosta tien ylle”, hän sanoo.
Pientareet niitetään lautasniittokoneella vähintään joka toinen vuosi, pinta lanataan tarvittaessa ja talvella päätie pidetään auki. Lanauskerros soritetaan tarpeen mukaan, sillä murskekerros katoaa vähitellen hyvälläkin pohjalla.
Tienhoidosta vain murskeen levitys on ulkoistettu. Muut työt hoitaa Keskinen itse pääosin omalla kalustolla ja talkootyönä, sillä kertaakaan ei ole tiekunnalle lähtenyt laskua.
”Yhteisten asioiden hoito on monesti sellaista, että kun mukaan lähtee, siinä pysyy ja tässä on pitkälti käynyt näin. Hullultahan tämä saattaa kuulostaa, mutta lähden siitä, että kyllä maailma aina tasaa”, hän naurahtaa.
”Yhteisten asioiden hoito on monesti sellaista, että kun mukaan lähtee, siinä pysyy ja tässä on pitkälti käynyt näin.”
Keskinen haluaa korostaa, ettei tee töitä vastahakoisesti, vaan kyse on myös omasta harrastuksesta.
”Kun omat metsät ovat sillä suunnalla, tietä hoitaa vähän kuin omaansa. Parkanossa käydessä ajan vähintään kerran kuukaudessa tien kautta ja katson, samoin kuin metsästysreissuilla, onko kaikki ok.”
Apuna hänellä on kaksi varamiestä aurauksessa ja niitossa. Niitossa järeämmällä murskaimella saadaan tarvittaessa kasvillisuus hävitettyä ojan pohjalta asti.
Kelirikkoaikana tielle asetetaan hyvissä ajoin painorajoitukset ja ne pidetään siihen saakka, kunnes tie varmasti kestää tukkirekkojenkin painon.
Keskisen mukaan metsäyhtiöt ja muut toimijat ymmärtävät tämän, vaikka välillä niillä onkin painetta esimerkiksi keväisten mätästysten tekemiseen ja kaivurin siirtämiseen.
Metsäteiden hallinnon helpottamiseksi hänellä olisi toive: esimerkiksi Metsäkeskus vastaisi kuntaa isommalla alueella tieisännöinnistä ja siitä, että asiat ja tiet tulisivat hoidetuksi.
”Onhan kaupallisia toimijoita, mutta Metsäkeskuksessa on kuitenkin keskitetysti kaikki tarvittava tieto”, hän korostaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
