Kuinkas tässä näin kävi – istutusmännikkö muuttuikin rauduskoivikoksi

”Maanomistaja voi tehdä kaiken oikein, mutta luonto lopulta päättää, mitä metsässä kasvaa”, toteaa Anna-Liisa Lehtilä esitellessään koivikkoa puolisonsa Kaino Lehtilän kanssa Pöytyän kunnan Karinaisten kylässä.

Koivikko istutettiin keväällä 1985 avojuurisilla männyn taimilla. Taimikko pääsi silloisen paikallissanomalehden Kunnallisen Viikkolehden sivuille, ja se nimettiin 4H-yhdistyksen Nuorisovuoden muistometsäksi.

Lehtijuttu elokuulta 1985 päättyy sanoihin ”Nuorisovuoden muistometsikön kasvua on mukava käydä seuraamassa. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua paikka näyttää jo aivan toiselta. Voidaan muistella, että Nuorisovuonna 1985 ainakin jotakin näkyvää ja rakentavaa saatiin aikaan.”

Anna-Liisa ja Kaino Lehtilä ovat kunnostaneet Nuorisovuoden muistometsikön tummuneen puukyltin. Kuva: Sanne Katainen

Istutuksen puuhamiehenä oli silloinen Tarvasjoen-Karinaisten neuvoja, jonka ajatuksena oli hankkia lähistöllä olevalle Heikinsuon koululle eri metsän vaiheita esittelevä koealapolku. Mäntyistutuksen paikaksi valikoitui Anna-Liisan isän, innokkaaksi metsänhoitomieheksi tiedetyn Paavo Knuutilan kuolinpesän tila.

Tuohon aikaan männyn osuus kaikesta metsänviljelystä Lounais-Suomessa oli jopa noin 80 prosenttia. Männyn kuviteltiin olevan varma valinta: kestävä, helppo hoitaa ja sahojen haluama. Mäntyä vietiin myös tuoreille kasvupaikoille. Lehtilöidenkin taimikko on mustikkatyyppiä rehevämmästä päästä.

Koivikko erottuu ilmakuvassa selvästi. Kuva: Sanne Katainen

Kaino Lehtilän muistikuvan mukaan rauduskoivut valtasivat taimikon muutamassa vuodessa.

”Koivuja syntyi aivan helkutin paljon ja niiden kasvu oli moninkertainen mäntyihin verrattuna. Koetettiin jättää männyille tilaa, mutta koivut piiskasivat latvoja. Muistan hankkineeni elämäni ensimmäisen moottorisahan, japanilaisen Tanakan, ja kävin perkaamassa koivuja pois. Männyt eivät lähteneet kasvuun oikein missään vaiheessa ja lopulta perikunnassa tehtiin päätös, että poistetaan kaikki männyt.”

Kun Metsäkeskus teki taimikossa vakiintumistarkastuksen, asiapapereihin merkittiin kuvion olevan puhdas koivikko.

Anna-Liisa Lehtilä pohtii, olisiko mäntyistutus voinut säilyä männikkönä, jos olisi heti alusta lähtien käynyt tarkasti raivaamassa kaikki koivut pois.

Puoliso Kaino torppaa tämän ajatuksen: ”Sitten meillä olisi räkämännikkö, nyt on hieno koivikko.”

Koivikon alle on syntynyt runsaasti kuusen taimia ja mustikkavarvusto on runsas. ”Tämä on meidän metsän paras mustikkapaikka”, kertoo Anna-Liisa Lehtilä. Kuva: Sanne Katainen

Nuorisovuoden metsänä perustettu koivikko on tänä talvena nuorison opetustyömaana, kun Lehtilöiden 21-vuotias tyttärenpoika tulee opettelemaan hankintahakkuun tekemistä.

”Näytetään puiden valintaa ja opetellaan sahan käyttöä. Pienelle palstalle on helpompi mennä. Olisi eri juttu, jos olisi 10 hehtaarin pinta-ala työrästinä. Tehdään polttopuuta ja nautitaan, kun nähdään omien kätten työn jälki.”