Video: Älä käy kallista sotaa luontoa vastaan – joskus istutettu taimikin kannattaa raivata pois

Kahdeksanvuotiaassa taimikossa näkyy jo selvästi, mitä tarkoittaa oikean puulajin kasvattaminen oikealla kasvupaikalla.

Valtaosin yhdeksän hehtaarin ala on äestettyä kylvömännikköä. Pohjakasvillisuudessa vallitsee kanerva. Kasvin kukoistaminen kertoo kuivahkosta kasvupaikasta, jolla kuusi ja koivu eivät kunnolla menesty tukkipuuksi asti.

Koivuja näkyy mäntyjen seassa. Useimmat niistä saavat lähteä kuivahkolta kankaalta ensiharvennuksessa. Ravinteet eivät täällä riitä kasvattamaan kuusia ja koivuja tukiksi asti.

Kosteassa notkossa kanervikko vaihtuu heinikoksi. Mättäisiin on istutettu kuusia, jotka ovat lähteneet ripeään kasvuun.

”Sekametsän kasvatuksessa taimikonhoitovaihe on ratkaisevin. Mänty ja yhtä lailla lehtipuut ovat valopuita. Jos kuusentaimikko kasvaa liian pitkään, sekapuustoa ei jälkeenpäin saa”, sanoo metsätalousyrittäjä Matti Äijö.

Tasaikäisissä taimikoissa havupuiden sekaan voi jättää pääpuulajia lyhyempiä lehtipuita. Nykyiset jalostetut kuusentaimet kilpailevat tosin kasvuvauhdissa hyvin luontaisten lehtipuiden kanssa.

Taimikonhoito ratkaisee sekametsän synnyn. Sulkeutuneesen kuusikkoon muita puulajeja ei enää ilmesty. Kuva: Markku Pulkkinen

Jos mänty menestyy istutuskuusikossa, raivaajan kannattaa kuvion karummissa kohdissa kovettaa sydämensä ja kaataa kalliisti ostetut kuusentaimet pois.

”Vaikka se kyllä sattuu, niin istutuskuusia voi kaataa pois. Kuivahkon kankaan koko kiertoajalla männyn kasvu on niin paljon kuusta parempi, ettei kuusta kannata kasvattaa.”

Valintaa ei ole kuitenkaan syytä tehdä liian varhain. Viisimetriseksi asti männyntaimet ovat vaarassa joutua hirven suuhun. Silloin on hyvä, että metsässä kasvaa edes jotakin vahingoittumatonta puuta.

Huomioi maaston pienipiirteinen vaihtelu puulajivalinnassa. Usein kuusi ja koivu menestyvät notkoissa, mänty kumpareilla. Kuva: Rami Marjamäki

Mitä karumpi paikka, sitä vähemmässä ovat vaihtoehdot. Pienellä kumpareella hirvet ovat syöneet kuusivaltaisen kuvion laidalle kylvetyt männyt vuoden toisensa perään. Vajaatuottoiselle, pienelle alueelle yksi mahdollisuus on siirtää se naapurikuvion päätehakkuun jälkeen syntyvän taimikon rytmiin. Suurella kuviolla hirven syöntipaine jakautuu laajalle, vaikka mäntyä kasvatettaisiinkin.

Rehevillä mailla on enemmän pelivaraa. Tien varteen istutetut rauduskoivut on pahoin syöty, mutta laikuista ponnistaa jo kuusen ja männyn sirkkataimia tilalle.

Lehtomaisella, entisellä peltomaallakaan sekametsän syntyä ei voi estää, vaikka puhdas männikkö olikin 1980-luvun lopulla metsittäjän ihanteena.

Avojuurisina istutetut puut ovat kasvaneet lengoiksi. Luontaista koivua on nyt noin 20 prosenttia tilavuudesta ja kuusta 10 prosenttia, kun kuviolta on harvennettu kahteen kertaan huonolaatuisimmat männyt pois.

Älä valitse kasvatettavaa puulajia liian aikaisin. Mänty ja lehtipuut ovat alttiita hirvituhoille 5-metrisiksi asti. Kuva: Rami Marjamäki

”Harvennuksissa on pyritty jättämään kaikkia kasvatuskelpoisia puulajeja. Tässä olisi hieno tukkikoivikko, jos aikanaan olisi istutettu rauduskoivua.”

Nyt metsikössä pitää miettiä, mitä männyille kannattaa jatkossa tehdä. Äijö näkee metsässä hyvän kohteen hankintahakkuille: mäntyjä ja suurimpia koivuja voidaan hakata pikkuhiljaa pois. Samalla uusia kuusentaimia varttuu vähitellen alikasvoksesta. Entisestä pellosta on kehittymässä kaksijaksoinen sekametsä.

”Tällä tavalla metsänomistaja voi työllistää talvella itsensä. Hankintatyölle voi saada monenlaista palkkaa esimerkiksi sitä kautta, että välttyy uudistamistöiltä.”

Raivatessa pitää olla tarkkana, että jatkoon pääsevät kantovesojen sijaan siemensyntyiset lehtipuut. Niillä on edellytys välttyä laholta ja kasvaa tukkikokoon asti. Kuva: Rami Marjamäki