Kuusikko tuottaa hyvin puuta, mutta sekapuusto parantaa metsikön kestävyyttä

Puhdas kuusikko tuottaa rehevällä kasvupaikalla hyvin puuta. Sekametsä on kuitenkin parempi vaihtoehto mahdollisimman kestävää lopputulosta tavoiteltaessa.

Tutkijoiden mukaan puhtaan kuusikon kasvatus on hyvä vaihtoehto puuntuotannon kannalta, mutta ei metsien kokonaiskestävyyden kannalta. Riskiä lisää se, että kuusen ennakoidaan kärsivän ilmastonmuutoksesta.

Sekametsät sovittavat paremmin yhteen puuntuotannon, hiilensidonnan, tuhonkestävyyden ja monimuotoisuuden tavoitteet.

Tuoreilla ja sitä viljavammilla kasvupaikoilla kuusen istutus voi silti olla myös tulevaisuudessa vallitseva uudistamismenetelmä. Siitä huolimatta myös rauduskoivua tulisi suosia nykyistä laajemmin uudistamisessa.

Viljavat kasvupaikat soveltuvat rauduskoivun kasvatukseen joko puhtaina koivikkoina tai kuusi-koivusekametsinä.

”Vähemmän käytettyjen lehtipuulajien kuten tervalepän ja tammen viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa, mutta niiden pienialainenkin viljely lisää metsien monimuotoisuutta”, toteavat tutkijat Jari Miina, Saija Huuskonen, Lauri Männistö ja Karri Uotila.

Tutkijoiden mukaan kosteissa painanteissa tervalepän istutus tai luontainen hieskoivu ovat hyviä vaihtoehtoja, kun ojia ei kaiveta.

Istutetussa havusekametsässä kuuset ja männyt kasvavat tasatahtiin. Sen sijaan istutettujen rauduskoivujen ja kuusten varhaiskehitys eroaa koivun eduksi ja niiden sekaistutus johtaa kaksijaksoiseen sekametsään.

Tällainen sekametsä voisi olla superhiilensitoja.

Yksijaksoinen kuusi-koivu -sekametsä perustetaan alentamalla kuusen istutustiheyttä ja hyödyntämällä luontaisia koivuja. Maanmuokkauksella varmistetaan, että kuuset lähtevät ripeästi kasvuun ja koivuja syntyy tasaisesti uudistamisalalle.

Sekametsään tähtäävässä taimikonhoidossa parannetaan kaikkien kasvatettavien puiden olosuhteita. Kuva: Kai Tirkkonen

Puhtaan kuusikon taimikonhoito oli aikoinaan helppo toteuttaa. Riitti kun poisti varhaisperkauksessa kaiken lehtipuuston ja jätti myöhemmässä taimikonhoidossa joitakin koivuja kuusten sekaan.

Kuusi-koivusekametsien kasvatukseen ohje ei enää päde, sillä istutuskuusten kasvutahti on nopeutunut.

Jalostetut, mätästysalalle istutetut kuuset pystyvät kilpailemaan luontaisten, siemensyntyisten koivujen kanssa. Siksi istutuskuusikkoon tulisi jättää kuusten pituisia siemensyntyisiä rauduskoivuja jo varhaisperkausvaiheessa.

Muuten vaarana on, että koivut jäävät täysin kuusten jalkoihin.

Sekametsän taimikonhoidossa huolehditaan samanaikaisesti kaikkien kasvatettavien puulajien kasvuolosuhteista. Koivut täydentävät taimikkoa, mutta eivät lisää sen kokonaistiheyttä.

Monimuotoisuudesta huolehtiva metsänomistaja jättää taimikkoon suojatiheiköitä ja säästää riistalle, pölyttäjille ja monimuotoisuudelle tärkeitä puulajeja kuten haapaa, leppää, pihlajaa, raitaa ja pajua.

Sekä yhden puulajin että sekametsän perustamisessa on tärkeää, että valitaan oikeat puulajit oikeille kasvupaikoille ja tehdään oikeat hoito- ja hakkuutoimenpiteet oikeaan aikaan, summaavat tutkijat.

Artikkelin lähteenä on Luonnonvarakeskuksen blogi.