MT-kysely: Valtaosa metsänomistajista haluaa lisätä sekametsien kasvatusta

Yli puolet metsänomistajista (54 %) aikoo lisätä sekametsien kasvatusta tiloillaan. Lisäksi 18 prosenttia pitää lisäämistä mahdollisena. MT:n Kantar Agrilla teettämän kyselyn mukaan neljännes sitä vastoin ei aio lisätä sekametsien kasvatusta.

Mielipiteet olivat kaikin puolin vahvoja, sillä vain kaksi prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Yllättävää oli se, että lehtipuiden kasvattamisen suosio oli eri vastaajaryhmistä kaikkein suurin metsäkauppaa aktiivisimmin käyvillä. Puuta lähes vuosittain myyvistä 77 prosenttia aikoo lisätä sekametsiä. Lisäksi mahdollisia lehtipuuston lisääjiä oli 17 prosenttia.

Ehdottoman kielteisesti sekametsien kasvatukseen suhtautuivat metsää harvimmin myyneet (42 %), vähiten metsää omistavat (37 %), Pohjois-Suomen metsätilalliset (35 %) ja naiset (34 %).

Tilojen koon perusteella sekametsiä aktiivisimmin olisivat lisäämässä vähintään sata hehtaaria metsää omistavat (61 %). Pienimpien eli enintään 19 hehtaaria omistavista 47 prosenttia ajatteli samoin. 20–99 hehtaaria omistavista reilu puolet haluaisi metsiinsä muutakin kuin yhtä puulajia.

Koivu on oiva pelastaja silloin, kun istutusmetsään on jäänyt aukko. Kuva metsäyhtymä Hyvämäen tilalta Nurmijärveltä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maanviljelijä–metsänomistajista 60 prosenttia aikoo lisätä sekametsien kasvatusta ja eläkeläisistä lähes yhtä moni. Palkansaajista ja yrittäjistä samaa mieltä oli noin puolet.

Sekametsien lisäämistä kannatettiin sitä enemmän, mitä vastaajilla oli ikää. 45 vuotta tai sitä nuoremmista ”kyllä” vastasi 46 prosenttia ja vähintään 60 vuotta täyttäneistä 56 prosenttia.

Kyselyn otos oli 552 henkilöä. Virhemarginaali on 4,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Luken erikoistutkija Saija Huuskonen iloitsee sekametsien kasvatuksen suosiosta.

”Se kertoo siitä, että ihmiset ovat heränneet muuttamaan metsien käsittelyä. Tiedostetaan, että jos kasvattaa Etelä-Suomessa puhtaita kuusikoita, kirjanpainaja- ja juurikääpätuhojen riski on suuri”, hän sanoo.

”Monimuotoisuus lisää myös ilmastonmuutoksen kestävyyttä. Yleistyvät kuivuusjaksot vähentävät kuusen kestävyyttä. Lisäksi sekametsä koetaan maisemallisesti ja virkityskäytön kannalta mielekkääksi.”

”Meillä sekametsä ei ole ideologinen, vaan käytännön sanelema juttu”, Touko Hyvämäki toteaa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Huuskosen mukaan toistaiseksi ei tiedetä tarkkaan, kuinka paljon muita puulajeja metsässä pitäisi valtalajin lisäksi olla, jotta saavutettaisiin paras taloudellinen tulos.

”Yleisesti ottaen sekametsällä tarkoitetaan sitä, että vähintään 25 prosenttia pohjapinta-alasta kasvaa muutakin kuin pääpuulajia.”

Sekametsän osuuksien pitäisi säilyä päätehakkuuseen saakka, jotta sillä olisi merkitystä. Taloudelliseen tuottoon sekametsän kasvattamisella on sekä pienentäviä ja suurentavia vaikutuksia.

"Jos ajatellaan kuusi–koivu-sekametsää, niin koivun kasvu hidastuu jo paljon ennen kuin kuusi tulee päätehakkuuikään. Koivut vaativat myös enemmän kasvutilaa kuin kuuset, mikä alentaa tuotosta.”

Koivutukin hinta on myös kuusitukkia pienempi. Viime aikoina tosin hintaero on kaventunut, mikä parantaa sekametsän kannattavuutta.

Toisaalta sekametsä turvaa metsän tuottoa tuhojen yhteydessä.

”Mitä se tarkoittaa, jos kymmenen prosenttia kuusista tuhoutuisi”, Huuskonen kysyy.

Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan 31 prosenttia eli 5,6 miljoonaa hehtaaria puuntuotannon metsämaasta on sekametsiä. Kriteerinä on käytetty edellä mainittua määritelmää, jossa enintään 75 prosenttia metsästä on yhtä puulajia.

Yleisin sekametsä oli mänty–kuusi–koivu-sekoitus.

Yleisin sekametsä on mänty–kuusi–koivu-sekoitus. Kuva: Jaana Kankaanpää

Nurmijärveläinen metsäyhtymä Hyvämäki kasvattaa tarkoituksella sekapuustoa 25-vuotiaassa ensiharvennusmetsässä.

”Tällä alueella kuusikoissa on paljon juurikääpää, joka aiheutti lahoa edellisessä sukupolvessa. Lisäksi iäkkäämmissä metsissä on kirjanpainajatuhoja”, Touko Hyvämäki perustelee ratkaisua.

”Onpahan sitten vaihtoehtoja, jos juurikääpä taas tulee kuusikkoon.”

Kolmantena tekijänä on tilan savimaa, jolla kuusi ei kaikin paikoin lähde kasvuun. Koivua jätetään varsinkin aukkoisiin paikkoihin.

”Puhdasta koivikkoa taas ei pysty kasvattamaan hirvien ja peurojen takia”, Hyvämäki kertoo.

Touko Hyvämäki on tyytyväinen siihen, että sekametsässä puu kasvaa hyvin ja esimerkiksi koivun tyvitukista tulee laadukasta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsäalaa opiskellut Hyvämäki tietää, että kuusi ja koivut hyötyvät toisistaan, kunhan etukasvuiset koivut eivät pääse piiskaamaan kuusien latvoja.

"Kuusi kasvaa paremmin, kun seassa on 15 prosenttia koivua. Tyvikoivusta tulee kuusikossa oksattomampaa ja laadukkaampaa. Jos metsä taas kasvaa liian tiheänä ensiharvennukseen asti, koivikko siitä tulee.”