Marketin akkusaha maksaa puolet merkkisahasta – mistä ero syntyy?

Akkusahan hinta ei halpisketjun hyllyssä huimaa, mutta mikä erottaa 150 euron akkusahan pari–kolme kertaa kalliimmasta merkkituotteesta?

Pakkauslaatikon tuotetekstit eivät helpota vertailua. Esimerkiksi sahan arvokkain osa akku on lähtökohtaisesti samaa litium-ionitekniikkaa, olipa kyseessä halpatuote tai merkkisaha.

Liioin ei eroa löydy käyttöjännnitteestä, joka vaihtelee kuta kuinkin samoissa 36–40 voltin lukemissa. Esimerkiksi suurista sahavalmistajista Husqvarna on päätellyt 36 voltin käyttöjännitteen olevan hyvä kompromissi ja moni muu valmistaja on päätynyt samaan. Muutamissa sahoissa käytetään tätä korkeampiakin jännitteitä, mutta ne ovat poikkeus.

Raaka-ainekustannus on määräävä akun hinnassa. Koska akku on sahan hinnanmuodostuksen keskeinen komponetti, sen kapasiteettia pienentämällä pyritään pitämään hinta kurissa. Kuva: Risto Jussila

Selvin ero löytyy akkujen kapasiteetista, joka edullisissa sahoissa vaihtelee kahden ja neljän ampeeritunnin välillä.

Ketjua pyörittävät kaikissa sahoissa huoltovapaat, harjattomat tasavirtamoottorit, joiden nopeudensäätö hoituu elektroniikalla. Sahaamisen tehosta kertova teräketjun nopeus asettuu pienissä akkusahoissa useimmiten 11–18 sekuntimetrin haarukkaan.

Paperilla siis varsin tasaväkisiä tuotteita, vaan miten käytännössä?

”Ei halpa saha pure yhtä hyvin, vaikka ketjunopeus paperilla olisikin sama. Vääntö ratkaisee eikä ketjunopeus”, sanoo pitkän linjan moottorisahamyyjä Lari Savonen jyväskyläläisestä Keljon Konehuollosta.

Jos väite on tämä, sitä pitää koetella. Husqvarnaa ja Stihliä myyvä liike tarjosi koekäyttöön Stihlin 340 euroa maksavan MSA 70.0 C-B-sahan. Sen vastinparina oli Tokmannin tarjouksessa reilun satasen maksanut Brücke 40 V CSA40.

Kumpikin saha on muovirunkoinen, teräketjun säätö on molemmissa mallia pika. Stihlin laippa on 30-senttinen, Brücken Oregon-laippa 35,5 senttiä, mikä loi sille aavistuksen uskottavamman ilmeen. Ilman akkua Brücke on kevyempi, akun kanssa puntit asettuivat tasan.

Kaksi sahaa, mutta hintaeroa on huomattavasti. Kallimmassa paketissa oli myös suurempi akku. Kuva: Petteri Kivimäki

Sahat vietiin ensiharvennustaan odottavaan, syksyiseen sekametsään. Kummallakin sai vaivatta tyvestä parikymmentäsenttisiä kuusia ja koivuja nurin. Molemmat sahat sai piippaamaan ylikuormituksen merkiksi ja pysähtymään, jos niitä kuormitti kovalla kädellä. Huomautuksen jälkeen työ jatkui.

Puiden kaatuessa eroja alkoi löytyä. Ohuemmalla ketjulla ja lyhyemmällä laipalla varustettu Stihl puri puuta kaksikosta tehokkaammin. Stihlin akkuun mahtuu 180 wattituntia energiaa eli tasan kaksi kertaa enemmän kuin Brückeen ja sen huomaa. Akku piippasi tyhjentymisen merkiksi noin puolessa siitä ajasta minkä Stihl kesti.

Karkeamman oloinen Brücke suoriutui sekin kevyestä harvennustyöstä tietyin varauksin, vaikka alkujaan olikin hankittu liiterisahaksi. Kummankin sahan akku loppui ennen kuin käyttäjältä työhalut. Vaikka Stihl jaksoi kaksikosta selvästi pidempään, tarvitsee sekin metsäkäytössä mukaansa vara-akun.

Varmaa on, että jossakin vaiheessa paraskin saha rikkoontuu. Espoolainen pienkonekorjaamo Tomotor korjaa kaiken merkkisiä sahoja niiden hintaan katsomatta.

”Halpissahat ovat mainettaan parempia. Ei niitä voi verrata ammattimerkkeihin, mutta hinta-laatusuhde on usein kelvollinen ja harrastekäyttöön riittävä. Jos mummon metsässä käy kerran vuodessa, niin silloin voi harkita marketsahaa”, pienkonekorjaaja Tom Söderholm sanoo.

Hänen mukaansa laatuero merkkisahoihin on kuitenkin tunnustettava tosiasia.

”Jostakinhan hintaero tulee ja kyllä halpojen ja kalliiden sahojen komponenttien laadussa on eroja, joita ei päälle näe. Ja joistain osista, kuten vaikka katkaisijoista näkee, että niiden suunnitteluun on poltettu miljoonia”.

Sahan komponentteja suojaavan elektroniikan herkkyys tuo eroja käytettävyyteen. Edullisen sahan suojapiirit voivat pysäyttää sahan varmuuden vuoksi tilanteessa, jossa kalliimpi saha jatkaa. Kuva: Risto Jussila

Söderholmin mukaan teknisiä eroja suurempi puute on halpissahojen varaosien heikko saatavuus. Vaikka osa sattuisi löytymään takuuajan päätyttyä, niin korjauttamisen kannattavuuden kanssa voi olla niin ja näin.

”Kun korjaamotunnin hinta on 82 euroa, niin ei satasen sahaa taida paljon kannattaa rempata.”

Polttomoottorikäyttöiseen sahaan nähden halpa akkusaha on kuitenkin varmempi ostos.

”Selvästi vähemmän halpoja akkusahoja tarvitsee korjata kuin halpoja polttomoottorisahoja. Usein akkusahan vika johtuu käyttäjästä, esimerkiksi jäähdytysilma-aukkoja ei ole puhdistettu purusta. Edullisia sahoja ostavat kenties enemmän käyttäjät, jotka eivät alkujaankaan ole kovin omistautuneita sahan huoltamiselle”, Söderholm arvelee.