Turbulenssin jälkeen paluu normaaliin sahatavaramarkkinoilla

Viimeisten lähes kolmen vuoden ajan meno sahatavaramarkkinoilla on ollut villiä. Koronasuhdannetta seurasi Venäjän hyökkäys Ukrainaan, talouspakotteet, inflaation kiihtyminen ja korkojen nopea nousu.

Koronatoimet heijastuivat sahatavaran tuotantoon ja rakentamiseen ympäri maailmaa. Kansainväliset logistiikkaketjut olivat kaaoksessa. Kuluttajat etenkin länsimaissa innostuivat remontoimaan ennennäkemättömällä tarmolla, ja omakotirakentaminen kasvatti suosiotaan. Sahatavarasta oli pulaa, mutta toisaalta sahatavaravarastot kasvoivat ajoittain suuriksi. Vaihtelevat tilanteet heijastuivat sahatavaran hintaan, jonka kehitys oli vuoristorataa.

Ennätykselliset sahatavaran hinnat ovat heijastuneet tuotannon kannattavuuteen. Suomessa sahat ovat parin viime vuoden aikana tehneet erinomaisia tuloksia ja investoineet ahkerasti. Viime vuonna valmistui investoinneista suurin, Metsä Groupin Rauman tuotannoltaan 750 000 kuutiometrin mäntysaha.

Rakenteilla olevien tai päätettyjen sahainvestointien yhteenlaskettu tuotantokapasiteetin lisäys vuosina 2023–2025 olisi noin 1,4 miljoonaa kuutiometriä. Investointien kirjo ulottuu pienemmistä pullonkaulainvestoinneista kokonaan uusiin laitoksiin. Myös jatkojalostukseen investoidaan.

Viime vuoden loppupuoliskolla sahatavaran hinnat kääntyivät maailmanlaajuisesti laskuun ja palasivat vuodenvaihteeseen mennessä lähelle koronaa edeltävän ajan tasoa. Suurista markkinoista ainoastaan Japanissa hintataso on yhä selvästi pandemiaa edeltävää aikaa korkeammalla. Suomalaisen sahatavaran vientihinta oli joulukuuhun 2022 mennessä painunut puoleen syksyn 2021 huippulukemista, 205 euroon kuutiometriltä.

Vuoden 2023 odotetaan varsinkin Euroopan sahatavaramarkkinoilla olevan haastava. Vaikka pahimmat talouden uhkakuvat eivät näyttäisi toteutuvan, talouskasvu pysyy erityisesti alkuvuodesta heikkona, inflaatio korkealla, rahapolitiikan kiristämistä jatketaan ja rakentamismäärien kehitykseen liittyy suuria epävarmuuksia.

Ennusteiden mukaan sahatavaran kulutus laskisi Euroopassa kuluvana vuonna 2–3 prosenttia. Varovaisen positiivisia merkkejäkin on ilmassa. Havusahatavaran hinnan lasku Euroopassa näyttäisi päättyneen, ja myyjien varastot ovat tyhjentyneet. Yhdysvalloissa on jopa nähty hinnan lievää vahvistumista alkuvuoden aikana. Suomalaisen sahatavaran vienti Egyptiin ja Kiinaan on kääntynyt puolestaan kasvuun.

Sahatavaran lyhyen ajan markkinanäkymiä varjostavat maailmantalouden lukuisat epävarmuudet, ja mustia joutsenia voi ilmaantua lisää. Pitkällä aikavälillä sahatavaran ja pidemmälle jalostettujen rakentamisen puutuotteiden, kuten CLT:n ja LVL:n, globaalin kysynnän ennustetaan kuitenkin poikkeuksetta kasvavan. Taustalla ovat väestönkasvun ja kaupungistumisen ohella ilmastotavoitteet.

EU:ssa uusi metsästrategia, Kestävä hiilenkierto -tiedonanto, Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite sekä kansalliset puurakentamisohjelmat tuovat poliittista tukea puun käytön kasvulle rakentamisessa. Suomen biotalousstrategiassa sahatavaran jatkojalostus rakennepuutuotteiksi tunnistetaan mahdollisuudeksi kasvattaa metsäsektorin arvonlisää.

Toisaalta rakennussektori on konservatiivinen, ja raaka-aineen saatavuuteen tulevaisuudessa liittyy kysymyksiä. Puulle on ottajia, ja ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet sekä niihin liittyvä lainsäädäntö voivat supistaa hakkuumahdollisuuksia.

Puu on kuulunut Suomessa kautta aikojen erottamattomana osana rakentamiseen. Kun tuijottelen myllyni hirsiä, joiden aihiot ovat ensin kasvaneet neljä-viisisataa vuotta ja tämän jälkeen jo parisataa vuotta tarjonneet suojan mitä erilaisimmille toimille ja toimijoille, on kaikkea epäilevän tutkijankin pakko myöntää, että puu on oikein käytettynä mitä mainioin rakennusmateriaali ja pitkäikäinen hiilivarasto.

Kirjoittaja on liperiläinen metsäekonomisti ja pienviljelijä.