Milloin pienmetsänomistajan kannattaa ostaa tukkikärry ja sen eteen pikku traktori?

Kouvolan Korialla asuva Tuomo Linnakallio oli ajanut vuosia kotitarvepuuta moottorikelkan ja tukkireen yhdistelmällä kesämökkinsä ympäriltä sekä luvan kanssa naapureiden metsistä. Vuodessa puuta lähti metsistä parhaimmillaan noin kymmenen kiintokuution tahtiin.

Ajatus kelkkaa järeämmän ajokaluston ostamisesta itselle tuli ajankohtaiseksi, kun Linnakallio osti pienehkön metsätilan noin 60 kilometrin päästä kotoaan Mäntyharjulta.

"Olin ikäni haaveillut traktorin ja tukkikärryn ostamisesta. Nyt kun lapset ovat isoja ja omillaan, niin on aika panostaa myös omien haaveiden toteuttamiseen", Linnakallio sanoo.

Keskimääräiselle suomalaiselle, noin 30 hehtaarin metsätilalle, maataloustraktorin vetämä tukkikärry-yhdistelmä edustaa hankittavan kaluston kalleinta päätä. Sellaisen hankinta uutena tietää helposti viisinumeroisia euromääriä, vaikka traktorikalusto olisi jo valmiina.

Kopillinen traktori tarjoaa mönkijään verrattuna metsäajoon kelpo olot. 1970-luvun tilakoolle suunnitellun traktorin polttoainekulut eivät päätä huimaa.  Kuva: Jere Lauha

"Puhtaasti taloudellisessa mielessä metsäkärryn hankintaa voi olla vaikea perustella. Teollisuuden puunhankintaketjun tehokkuus on hiottu niin hyväksi, että niin sanotulla isännän linjan kalustolla sitä vastaan on vaikea kilpailla, kun yhtiötkin tuntuvat mieluiten ostavan tarvitsemansa puun pystykaupalla", sanoo maaseutuelinkeinojen neuvontapalveluja tarjoavan Pro Agrian palvelu- ja kehityspäällikkö Pekka Häkkinen.

Jos metsäkärryn ja traktorin yhdistelmän hankintaan käytetylle pääomalle ei laske tuottovaatimusta, yhtälöstä tulee jo kannattavampi. Jos metsätilalla on vielä paljon harvennusikäisiä melko pieniä kuvioita, tilanne paranee entisestään.

"Jos on reipas tekijä ja harvennuspuusta maksetaan hyvin, työlleen voi hankintakaupassa jo saada korvausta. Samoin tiliä voi tehdä energiapuun korjuussa tai jos yhdistelmää voi käyttää erikoiskohteissa, kuten pihapuiden kaatamisessa."

Jos luottaa nuoren metsän hoidossa tai ensiharvennuksessa omaan työnjälkeensä enemmän kuin vieraan tekemään, perusteita oman ajokaluston hankkimiseen voi löytyä myös sitä kautta.

Häkkinen laskee työkseen maa- ja metsätalouden koneinvestointien kannattavuutta mutta tuntee myös muita motiiveja kuin eurot.

"Ihmisiä kiinnostavat koneet, ja niillä on mukava touhuta. Jos talouden jättää vähemmälle, hankintoja voi hyvin perustella harrastuksen näkökulmasta."

Ja siihen joukkoon Tuomo Linnakallio lukeutuu. Kotitilallaan jo pienestä pitäen metsätöihin osallistunut Linnakallio oli oikeastaan odottanut vuosikymmeniä, että pääsisi ajamaan puita omalla traktorillaan omasta metsästä. Nyt, kun lapset ovat omillaan, rahaa omien unelmien toteuttamiseen jää enemmän kuin ruuhkavuosina.

Työskentely omassa metsässä on Tuomo Linnakalliolle ruuhkavuosien jälkeen muutakin kuin vain työn tekoa. ”Nyt on minun aikani harrastaa”, hän sanoo. Kuva: Jere Lauha

"Pojan kanssa harrastettiin motocrossia kilpailumielessä ja siihen meni vuodessa muutaman metsähehtaarin hankintahinnan verran rahaa. Nyt on minun vuoroni harrastaa, kun vielä jaksaa tehdä metsässä."

Linnakallio punnitsi eri yhdistelmiä: moottorikelkkaa, mönkijää ja maataloustraktoria. Kokemuksesta hän tiesi, että niissä on omat hyvät ja huonot puolensa.

"Moottorikelkalla kuorma tulee nopeasti ja sen vaatimia ajouria tuskin edes huomaa. Täällä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan rajalla lumikelien kanssa on kuitenkin aina huolta, ja muutaman kerran puuta on jäänyt pökkelöitymään kesän yli metsään, mikä harmitti."

Mönkijällä lumen vähäisyys ei haittaa, mutta osin sään armoilla siinäkin ollaan. Kovana lumitalvena pohjan alle pakkautuva hanki tekee ajamisesta vaikeaa.

"Talossa oli jossain vaiheessa traktorimönkijä, mutta bensiinikäyttöisen koneen polttoainekulut olivat turhan suuret ja kestävyyskin metsäajossa pitkän päälle huoletti."

Pohdiskelujensa jälkeen Linnakallio päätyi käytetyn takavetoisen maataloustraktorin ja metsäkärryn yhdistelmään. Vuoden 1981 Valmet 602 ja kymmenen vuotta nuorempi Kronos 350 -kärry viiden metrin päästä nostavalla kuormaimella maksoivat verottomana noin 10 000 euroa.

Ulkopuoliselta hydrauliikapumpulta voimansa saava puutavarakuormain liikkuu tarvittaessa ripeästi, mutta käyttökierrokset pysyvät polttoaineenkulutuksen kannalta maltillisissa lukemissa. Kuva: Jere Lauha

Nelivetomönkijä ja omalla hydrauliikalla varustettu metsäkärry uutena maksavat helposti saman ellei enemmänkin. Länsimaisen mönkijän ja kärryn yhdistelmään saa käytettynäkin uppoamaan yli 30 000 euroa.

"Kallista mönkijää tai kärryä ei oikein uskalla jättää palstalle, vaan sitä pitäisi kuljettaa kodin ja tilan välillä peräkärryllä. Traktorin voi jättää odottamaan."

Puutavarakuormainen käyttöön tottui nopeasti ja kuormanteko alkaa sujua. ”Talven aikana tulee korjattua ehkä 50–100 mottia puuta”, hän laskee. Kuva: Jere Lauha

Metsässä 1980-luvun takavetotraktori puikkelehtii ketterästi ja mönkijään verrattuna koppi antaa sääsuojaa ja turvallisuutta. Polttoaineenkulutus on pysynyt maltillisena, vaikka kärryssä voi olla kuuden–seitsemän tonnin kuorma. Mönkijän kärryyn verrattuna traktorikärry ottaa kolmin–nelinkertaisen kuorman, mikä näkyy työn tuottavuudessa ja kustannuksissa.

"Päivässä ajoin 45 pinomottia ja polttoöljyä paloi työssä kymmenen litraa."

Linnakallio laskee, että kuluvan talven aikana hän ajaa rankapuuta niin paljon kun jaksaa tehdä. ”Tässä vaiheessa näyttää siltä, että talven aikana tulee korjattua 50–100 kuutiota. Energiarangalle on löytynyt ostajia ja hinnasta on päästy yhteiseen näkemykseen. Lisäksi on tarkoitus tehdä osa isommista puista klapeiksi ja myyntiin lähiseudulle.”

Vaikka traktorilla ja kärryllä voi tehdä pientä metsätiliä omasta metsästä, kyse on muustakin.

"Omassa metsässä työskentely on enemmän kuin vain metsänhoitoa. Mieli lepää, kun katsoo syntyvää jälkeä ja kunto pysyy hyvänä. Sekin on yksi peruste metsäkärryn ostamiselle", Linnakallio sanoo.