Suomi laskee maaperän päästölähteeksi ‒ Ruotsi katsoo sen sitovan hillittömästi hiiltä

Metsien kasvu on notkahtanut sekä Suomessa että Ruotsissa. Ruotsissa tilanne on kuitenkin metsien hiilensidonnan osalta parempi, sillä siellä metsämaan katsotaan sitovan hiiltä.

Asiasta ensimmäisenä kertoi Metsälehti.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmien mukaan Suomen metsät ovat maaperän suurten päästöjen takia muuttuneet hiilinielusta päästölähteiksi. Siksi metsien hiilinielu vaihtui 1,12 miljoonan tonnin hiilipäästöiksi viime vuonna.

Suurin syyllinen muutoksen on maaperän päästöissä, joita metsien kasvu ei enää riitä kattamaan. Tilannetta heikentää, että myös varsinaisen puuston puolella kasvun pieni notkahdus ja kovat hakkuut ovat syöneet metsien hiilinielua.

Puuston hiilensidonta on vähentynyt myös Ruotsissa ja syyt ovat samat kuin Suomessa. Metsät eivät sielläkään kasva enää aivan entiseen malliin. Sen lisäksi metsien hakkuut ovat pysyneet kovina ja riesana ovat olleet myös kirjanpainajatuhot.

Vaikka lähtökohdat Suomen ja Ruotsin metsissä ovat suunnilleen samat, lopputulos hiilensidonnan osalta on täysin eri. Ruotsin ympäristöhallinnon eli Naturvårdsverketin mukaan Ruotsin metsät sitoivat toissa vuonna edelleen noin 32 miljoonaa tonnia hiiltä.

Jos mukaan lasketaan metsäteollisuuden tuotteet, hiiltä sitoutui yli 37 miljoonaa tonnia.

Tuoreen raportin mukaan suurin kiitos metsän hiilensidonnasta kuului puiden sijaan metsämaalle. Suomessa taas Luken mukaan juuri metsämaan päästöt romuttivat metsän hiilinielut.

Ruotsalaisten tutkijoiden mukaan kyseessä on hitaan prosessin tulos. Siihen ovat vaikuttaneet pitkään jatkuneet kovat hakkuut, joiden seurauksena maaperään on jäänyt kantoja, oksia ja kariketta.

Maaperän hiilitaseen suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä selittyy ainakin osin arviointitavalla. Ruotsissa sen pohjana ovat mittaukset. Suomessa Luke laskee maaperäpäästöjä kansainvälisesti käytössä olevan Yasso07-mallin perusteella.

Myös Ruotsi suunnittelee mallinnukseen siirtymistä, koska maaperänäytteiden kerääminen ja mittaus on työlästä.

Linkki Metsälehden juttuun tässä.