”Made ottaa pilkkiin parhaiten pimeässä”, Tuomela tietää. Kuva: Kari Lindholm
Kemijoen voimalaitoksen läheltä löytyy poukama, joka on monen mielestä paras paikka mateiden yöpilkintään: ”Parhaina vuosina täällä pilkki jopa kymmeniä madehulluja yhtä aikaa”
Suurin osa mateenpilkkijöistä lopettaa kauden ollessa parhaimmillaan eli helmikuun lopussa.TilaajalleKeminmaa
”Isohaarassa on pilkkinyt parhaina vuosina kymmeniä madehulluja yhtä aikaa. Nykyään täällä saa istua melko lailla rauhassa, ihmiset hakevat mateensa marketeista”, Leo Tuomela sanoo. Kuva: Kari LindholmAjatus kattilassa porisevasta muhevasta madekeitosta on houkutellut keminmaalaisen Leo Tuomelan Kemijoen hyiselle jäälle jo yli 50 talvena, eikä tämäkään talvi tee poikkeusta.
Helmikuinen ilta hämärtyy yöksi, kun Tuomela taluttaa varusteahkionsa parkkipaikalta Isohaaran rannalle.
Muutaman kuivan askeleen jälkeen saapasvarsien ympärillä loiskahtelee parikymmentä senttimetriä vetistä sohjoa.
”Saa tässä lumpsia varovasti, ettei vesi pärskähtele sisälle saappaisiin”, Tuomela tuumii.
Kemijoen Isohaara lukeutuu tunnetuimpiin mateen pilkkipaikkoihin. Apaja löytyy Isohaaran voimalaitoksen Kemin puoleiselta rannalta Vallitunsaaren kohdalta, läheltä E4-moottoritien siltaa.
”Parhaina vuosina täällä pilkki jopa kymmeniä madehulluja yhtä aikaa. Kauimmaiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalta ja Ruotsista. Nykyään täällä saa istua melko lailla rauhassa, ihmiset hakevat mateensa marketeista.”
Suurin osa mateenpilkkijöistä lopettaa kauden ollessa parhaimmillaan eli helmikuun lopussa. Tuomela aikoo jatkaa pilkintää niin kauan kuin jäätilanne sallii.
”Madetta voi pilkkiä milloin hyvänsä, periaatteessa vaikka kesälläkin. Pimeällä made ottaa pilkkiin parhaiten.”
Vielä takavuosina madetta sai pilkkiä monikoukkuisella ryöstäjäpilkillä eli rosvolla, joka tartutti mateet ulkoapäin. Kyseessä oli rokastaminen.
”Nykyään käytetään mademorria, sillä ryöstäjän käyttö kiellettiin, enkä ole jäänyt sitä kaipaamaan”, kuuden tuuman reikiä jäähän muutaman metrin välein surautteleva Tuomela selvittää.
Kaupalliset vavat eivät kestäneet mateiden jäälle kampeamista, joten Tuomela valmisti vapansa ponttilaudasta. Siimana on 0,6 millimetrin monofiili.
Siinä missä rosvopilkintä perustui mateen kutuviettiin, mademorrilla pilkkiminen kytkeytyy mateen syöntiin.
”Madetta pilkitään pohjasta tai sen tuntumasta. Avantoa kannattaa vaihdella, jos saalista ei rupea kuulumaan.”
Yöstä on tulossa kylmä ja pitkä. Tuomela luottaa kerrospukeutumiseen, ja kaikkein päällimmäisenä on lämmin haalari. Kintaat ja huopakumisaappaat ovat välttämättömät.
Yössä välähtää liekki, ja pian mademiehen suupielessä savuaa punahehkuinen paperossi.
”Tuore kala on paras mateensyötti. Itse käytän mademorrissa seipin pyrstöpäätä, mutta hyvin saattaisivat toimia myös jigipää kumipyrstöllä tai jopa tasapainopilkki”, savua alatuuleen tuprauttava Tuomela pohtii.
Tuomela käyttää mademorrin koukussa kalasyöttiä. Kuva: Kari LindholmParin tunnin hyisen istunnon jälkeen Tuomelan vapakättä viedään, kun yön ensimmäinen made täräyttää pilkkiin joen pohjamudista. Pian jäällä potkii parin kilon limaniska, jonka mies tainnuttaa ja verestää.
Omat mausteensa mateen pilkintään tarjoilee Isohaaran virtaus, joka vaihtelee turbiinien läpi työntyvien vesimassojen mukaan samoin kuin veden korkeuskin. Virtauksen voimistuessa syönti paranee.
”Kovan virtauksen aikana pilkin on syytä olla jopa 100-grammainen”, Tuomela sanoo.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
