Pakkastalvena metsätraktori menee suon yli niin että heilahtaa, mutta valmisteluja se vaatii – katso video ojitusalueen talvisavotasta!

Jos kulkijan saappaanjälki täyttyy vedestä loppusyksyllä, siitä voi päätellä, että maan pitää jäätyä kunnolla, ennen kuin se kantaa traktoria.

Pakkanenkaan ei yksin auta, jos maa peittyy lumeen, ennen kuin routa on päässyt riittävän syvälle.

”Ajoin pääurat vuodenvaihteessa, kun sääennuste näytti että pakkaset kiristyvät jopa -35 asteeseen. Vesi nousi raiteisiin perässä. Jos sinne ei olisi ajanut jälkiä, maa ei olisi routaantunut ollenkaan”, metsätalousyrittäjä Matti Äijö kertoo.

Sitä mukaa kun edelliset urat jäätyvät, uusia voi ajaa. Puut kaadetaan urille, jotta hakkuutähteet jäävät niiden vahvikkeeksi.

Ensimmäiset puut ajetaan metsästä varovasti, tarvittaessa kuormaa keventäen.

Joka lumisateen jälkeen urat ajetaan uudelleen, ja poljettu lumi parantaa kantavuutta. Varsinkin nuoskalumi muodostaa jäätyessään kovan, kantavan patjan.

Hakkuun sujuvuutta ajatellen paikan nimi Rytöneva kuulostaa pahaenteiseltä.

Äijö luonnehtii työmaata hankintahakkaajan kuntopiiriksi, jossa hakkuukertymän kokoon saaminen vaatii paljon hikistä työtä. Syksyllä metsurin olisi helpompaa kulkea ja löytää puiden tyvet, mutta silloin puukasat hautautuisivat lumeen.

1980-luvulla ojitetulle suolle on istutettu valtion kustantamat metsänparannustaimet, joista moni on ponkaissut mutkan kautta kasvuun.

”Hoitohistoria on todennäköisesti sellainen, että muut kuin hirvet eivät ole täällä käyneet istutuksen jälkeen.”

Märät turvemaat soveltuvat vain talviaikaiseen puunkorjuuseen. Talvikorjuutakin vaikeuttaa se, että lumi eristää lämpöä ja estää maan routaantumisen.  Kuva: Rami Marjamäki

Nykyisellä hankintapuun hinnalla pienikokoisestakin puusta jää palkkaa tekijälle. Varsinainen pääpalkinto koittaa myöhemmin.

”Kymmenen vuoden kuluttua tässä on huippuleimikko: koneelliseen korjuuseen sopiva, iso hakkuukertymä, ei raivaustarvetta.”

Karuhkolle rämeelle ei ole ilmestynyt lehtipuita tai kuusta, joten metsuri voi valita männyistä parhaat jatkamaan kasvua. Lenkotyvisten, hirvensyömien ja pienikasvuisiksi jääneiden puiden poiston jälkeen laatu on kelvollinen.

Jos maa kantaa traktorin, korjuuta voi valmistella ajamalla metsään ennen kovia pakkasia. Urat jäätyvät kantaviksi, koska routa pääsee poljetun lumen läpi maahan. Kuva: Rami Marjamäki

Osa ojista on ehtinyt 40 vuodessa kasvaa umpeen. Kituliaasta metsän kasvusta näkee selvästi, että joidenkin sarkojen keskellä vedenpinta yltää liian korkealle. Lähellä ojia puut ovat varttuneet suuremmiksi.

Lopputalvesta on kaivinkoneen vuoro tulla paikalle. Aika kunnostusojitukselle koittaa, kun maassa on vielä lunta, eivätkä sulamisvedet virtaa valtoimenaan. Tässä tapauksessa aikataulua sanelee myös läheinen kalasääksen pesä, jota ympäröivä alue on rauhoitettu 500 metrin säteellä huhtikuun alusta syyskuun puoliväliin. Kaikkia ojia ei perata, vaan ainoastaan umpeutuneet.

”Tästä tulee ympäristöystävällinen perkaus. Sammaleiset vanhat ojat pidättävät ravinteita alapuolella, ja vesistöihin on pitkät matkat.”

Urille kaadettujen puiden hakkuutähteet parantavat kantavuutta. Jokainen ajokerta vahvistaa uria entisestään, kun lumi ja hakkuutähteet jäätyvät kantavaksi kerrokseksi. Kuva: Rami Marjamäki

Entä lannoitus? Eikös tuhka olisi omiaan lisäämään vasta harvennetun turvemaan männikön kasvua?

Äijön mukaan lannoitusta ei kannata kiirehtiä, vaan kokemus on osoittanut, että parasta on odottaa harvennuksesta muutama vuosi.

Silloin puilla on aikaa sopeutua harvennukseen ja vahvistua. Mahdollisuus lumi- ja tuulituhoihin on muutenkin hakkuun jälkeen koholla. Riski korostuu tiheässä, hoitamatta kasvaneessa metsässä.

”Lannoitus lisää ensiksi neulasten massaa. Jos juuristo ja runko eivät ole mukautuneet harvennukseen, lumituhojen riski kasvaa.”

Turvemaan metsät ovat usein liian tiheitä, jos hakkuuseen ei ole päästy ajoissa. Lumi- ja tuulituhojen riski kasvaa riukuuntuneessa metsässä. Kuva: Rami Marjamäki