Tilastot paljastavat: Tällaisia ovat Suomen taimikot

Suomen oloissa on todennäköistä, että jotakin puuta aina kasvaa pois hakatun tilalle.

Siitä huolimatta on hätiköity johtopäätös, ettei metsälle tarvitse tehdä hakkuukertojen välillä mitään.

Taimikon perustaminen ja hoito ovat investointi metsän tulevaisuuteen. Taimet tarvitsevat kasvutilaa, jotta ne varttuisivat mahdollisimman nopeasti laadukkaiksi tukkipuiksi eikä vähempiarvoinen puusto ottaisi ylivaltaa metsässä.

Varhaisperkauksessa poistetaan kasvatettavien taimien kanssa kilpailevaa vesakkoa. Varsinkin männyt ovat herkkiä kuolemaan nopeasti kasvavien lehtipuuvesojen puristuksissa.

Kuusi sietää mäntyä paremmin varjostusta, mutta senkin kasvu hidastuu selvästi hoitamattomassa taimikossa.

Oikea-aikaisen taimikonhoidon aikaikkuna on lyhyt. Varhaisperkaus kannattaa tehdä, kun istutuksesta on kulunut neljästä kuuteen vuotta. Työmäärä nousee kiihtyvästi sitä mukaa, kun poistettavien puiden läpimitta ja pituus kasvavat.

Toisen taimikonhoitokerran eli taimikon harvennuksen aika on, kun kuusikko on pari-kolmemetristä. Männikössä toimenpide tehdään vasta, kun hirvivaara on ohi eli noin 5–7-metrisessä taimikossa.

Taimikonhoito on periaatteessa kannattava investointi, mutta takaisinmaksu koittaa vasta vuosikymmenten päästä. Usein satoa korjaa eri sukupolvi kuin se, joka on raivaussahan tai vesurin kanssa taimikossa hikoillut.

Metsänomistajat tarttuvat eri tavoin pitkän aikavälin asettamaan haasteeseen. Osa tekee päätöksiä lyhytnäköisesti. Tällä ryhmällä metsän hoitoon on intoa vain silloin, kun viivan alle jää jotain välittömästi. Osa pelaa pitkää peliä, jossa hoitotyöt nähdään investointina eikä kulueränä.

Miltä näyttää taimikonhoidon todellisuus, mikä koulukunta on vallalla? Hoidetaanko metsiä pitkäjänteisesti vai jätetäänkö ne oman onnensa nojaan lyhyen aikavälin tulosta korostaen?

Hoitamattomassa taimikossa on paljon puita, mutta puuston arvo jää ensiharvennuksessa vähäiseksi ja korjuu on työlästä. Kuva: Markku Vuorikari

Avohakkuita on tehty Luken tilaston mukaan vuosina 2015–2023 keskimäärin 136 000 hehtaarilla. Jos oletetaan, että taimikonhoitokertoja tarvitaan kaksi, taimikoita pitäisi hoitaa ennen pitkää 270 000 hehtaaria vuodessa.

Viime vuonna Metsäkeskus maksoi taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tukea 119 000 hehtaarille.

Luken vuoteen 2023 ulottuvan tilaston mukaan taimikonhoitoa on tehty vuosittain 120 000–140 000 hehtaarilla.

Tilaston merkittävä puute on, ettei luvussa ole mukana metsänomistajien itse tekemää taimikonhoitoa vaan ainoastaan metsäpalveluyritysten ja vastaavien tekemät työt.

Kustannukset olivat tilaston mukaan taimikon varhaishoidossa noin 400 euroa ja myöhemmässä taimikonhoidossa 500 euroa hehtaarilta.

Valtakunnan metsien inventoinnin tulosten mukaan taimikonhoito vaikuttaisi menneen yhä parempaan suuntaan.

Laatuluokaltaan hyvien ja tyydyttävien pienten taimikoiden osuus oli yli 80 prosenttia ja varttuneissa taimikoissa 80 prosenttia viimeisimmässä, vuosina 2019–2023 tehdyssä inventoinnissa.

Vajaatuottoisten taimikoiden osuus oli viisi prosenttia. Kuulostaa vähältä, mutta ala vastaa sentään noin miljoonaa hehtaaria puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata.

Pitää muistaa, että kaikki huonot taimikot eivät ole hoitamattomia. Osa on kärsinyt hoidosta huolimatta esimerkiksi hirvien laiduntamisesta.

Myös Metsäkeskus on tuonut julki, että taimikonhoidon rästit ovat vähentyneet neljänneksellä vain muutaman vuoden aikana.

Osa vanhoista rästeistä on varttunut taimikkoiästä harvennusmetsäksi. Lisäksi riukumetsien kunnostusta on jouduttanut energiapuun hyvä menekki. Energiapuun hakkuiden avulla monet ylitiheätkin taimikot ovat voineet hypätä hyvän kehityksen kelkkaan mukaan, vaikkakin vähän viiveellä.

VMI-tulosten alueellinen tarkastelu tuo esiin mielenkiintoisia eroja ja kehitysloikkia.

Etelä-Suomessa hyvälaatuisten varttuneiden taimikoiden osuus on noussut 2010-luvun alun 33 prosentista 50 prosenttiin tuoreimmassa, vuosien 2019–2023 inventoinnissa. Tyydyttävien ja välttävien osuus on vastaavasti laskenut.

Pohjois-Suomessa parhaan luokituksen saa vain 30 prosenttia varttuneista taimikoista, mutta suunta on ollut kohti parempaa laatua pohjoisessakin. Sen sijaan Pohjois-Suomen nuorien taimikoiden laatu näyttäisi heikentyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Energiapuuhakkuut ovat parantaneet monen hoitamattoman taimikon ja nuoren metsän laatuluokkaa. Kuva: Petteri Kivimäki

Nykyisissä taimikonhoitosuosituksissa korostetaan sekametsän etua. Sekametsä on hyvä ihanne, jota on toisinaan vaikea edistää järkevästi.

Mäntytaimikon sekapuuna kasvavat lehtipuut ovat usein hirvieläinten mieliruokaa, eikä kuusta karulla maalla oikein kannata sekapuuksi jättää.

Jos istutuskuuset ovat selvinneet pikkutaimivaiheesta ilman tuhoja, vaatii metsänomistajalta kanttia raivata istutettu, hyvin kasvava kuusi pois.

Ehkä yhden puulajin kuvio on sittenkin parempi kuin sekametsäsyyllisyyden tuottama ylitiheä ensiharvennusmetsä?

Kannattaa myös muistaa, että metsä voi olla sekametsä, vaikka se ei olisi sitä joka aarilla. Puulajin valinnassa voidaan huomioida kuvion sisäinen maaston vaihtelu. Kuivemmalle kumpareelle sopivat mäntyryhmät, märimpiin notkoihin vaikka hieskoivut.