Lintubongarin pikavisa: Tunnistatko tämän rimppakinttuisen kahlaajan, jolla on keväällä näyttävät soidinmenot

Suokukot kiirehtivät toukokuun alussa Afrikasta pesimään pohjoiseen. Niitä pysähtyy kuitenkin näihin aikoihin ruokailemaan ja lepäilemään Etelä- ja Keski-Suomen tulvapelloille, vesistöjen rannoille ja pölyäville pelloille.

Hyvällä onnella tai perinteisten soidinpaikkojen tuntemisella voi päästä näkemään suokukkojen kiihkeät soidinmenot. Turnajaismaiset soidinmenot ovatkin monelle luontoihmiselle kevään kohokohta.

Koiraat ottavat näyttävästi yhteen soidinmenojen dramaattisissa kaksintaisteluissa, joihin kuuluu toistensa läpsiminen siivillä, nokkamiekkailu ja kaulapuuhkien levittely. Taistelut ja tanssit tapahtuvat kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa, ilman ääntä.

Koiraat tunnistaa yleensä niiden kaulalla olevista yksilöllisen värisistä soidinröyhelöistä. Naaraat ovat ulkoasultaan huomattavasti vaatimattomampia. Ne on kuitenkin helppo tunnistaa suokukoiksi selkäpuolen ruskehtavasta suomukuviosta.

Useimmat koiraat tappelevat reviirin herruudesta. Korkeimmalla hierarkiassa ovat suurikauluksiset satelliittikoiraat. Osa koiraista toteuttaa kuitenkin erilaista iskutaktiikkaa. Ne liikkuvat soidinareenalla tai sen reunoilla naaraan pukuun naamioituneena ja pääsevät näin parittelemaan vaivihkaa soitimen herruudesta taistelevien koiraiden huomaamatta.

Naaraiden roolina soitimella on valita mieluisimmat parittelukumppanit. Sen jälkeen ne jäävät yksin huolehtimaan poikasista.Saman poikueen poikasilla voikin olla useampi isä.

Suokukolla ei mene lajina ruusuisesti. Viimeisimmässä uhanalaistarkastelussa laji luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu muutama tuhat paria. Nykyisin se pesii lähinnä Pohjois-Suomen soilla ja järvenrantaniityillä. Vielä 1970-luvulla suokukko pesi myös muualla Suomessa. Etelä-Suomessa suokukkojen vähenemisen arvioidaan johtuvan ainakin osittain sopivien pesimäalueiden katoamisesta.