UPM:n BioPura on biokemikaali, jota voidaan käyttää esimerkiksi muovipullojen, pakkausmateriaalien, polyesteritekstiilien ja jäähdytysnesteiden valmistamiseen. Kuva: UPM
Puutuotekeksinnöt kompuroivat, mutta näihin vielä uskotaan – ”Jos yksikin...”
Yksi maailmanlaajuinen menestys kattaisi monta epäonnistumista.Tilaajalle
Musiikkitalon uusien urkujen pillistö valmistettiin UPM:n puupohjaisesta biokomposiitista. Pian yhtiö ajoi biokomposiittituotannon alas. Kuva: Antti Aimo-KoivistoUPM aikoo luopua Biomedicals-liiketoiminnasta, ja biokomposiitit se on jo ajanut alas. Puusta tekstiilikuituja kehittävälle Spinnovalle tuli takapakki, kun suuri sijoittaja perääntyi investointisuunnitelmista. Metsä Group sen sijaan ilmoitti aloittavansa Kuura-tekstiilikuitutehtaan esisuunnittelun.
Uusien puutuotteiden mahdollisuuksia on hehkutettu jo ainakin 15 vuotta, mutta ani harva innovaatio on ponnistanut markkinoille, saati lähtenyt lentoon.
”Onhan innovaatioiden eteneminen kaupalliseen vaiheeseen ollut todella hidasta näin kärsimättömän analyytikon perspektiivistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana aidosti uusia innovaatioita suurten metsäyhtiöiden mittakaavat huomioon ottaen ei ole vielä saatu kaupallistettua”, pohtii sijoitusanalyyseja tuottavan Inderesin pääanalyytikko Antti Viljakainen.
Esimerkiksi UPM satsasi biolääketieteen sovelluksiin, koska siitä uskottiin tulevan merkittävää liiketoimintaa (STT 15.2.2020). Biokomposiitteihin UPM satsasi 15 vuotta. UPM Formista tulostettiin jopa Musiikkitalon uudet veistokselliset urkupillit.
Stora Enso hankki vuonna 2014 yhdysvaltalaisen Virdian, jonka piti jalostaa sokeriruokojätteestä selluloosabiomassan kautta sokereita. Laitokset suljettiin 2021 ja hankkeesta kirjattiin lähes 60 miljoonan euron arvonalennukset.
Tuotekehitys on hidasta, on ylä- ja alamäkiä, eivätkä kaikki innovaatiot etene teolliseen tuotantoon.
”En ole huolissani epäonnistumisista, vaan siitä, ettei isoja läpimurtoja ole saavutettu. Yksi globaaliksi volyymituotteeksi skaalattu innovaatio kattaisi monta epäonnistumista”, Viljakainen sanoo.
Lupaavimpina uusina tuotteina Viljakainen pitää UPM:n biokemikaaleja, joita yhtiö alkaa valmistaa tänä vuonna Saksassa.
Toisena Viljakainen mainitsee sellupohjaiset vaatekuidut, eri toten Spinnovan, mutta myös Kuuran. (Uutinen Spinnovan tilanteesta tuli vasta haastattelun jälkeen.)
Kolmantena analyytikon listalla on Stora Enson puupohjainen akkumateriaali, vaikkakin hanke on viivästynyt merkittävästi.
Esteitä uusien tuotteiden menestykseen on Viljakaisen mukaan tuonut ennen kaikkea talous ja sen akuutit ongelmat, kuten Ukrainan sota, inflaatio ja korkojen nousu. Lisäksi tuotteiden kustannuskilpailukyky ei ole ollut riittävä.
”Vahvasti haiskahtaa siltä, etteivät kuluttajat halua maksaa enemmän ympäristöystävällisemmistä ratkaisuista, vaikka muuta tutkimuksissa väittävät.”
Kuluttajat eivät näytä haluavan maksaa ympäristöystävällisistä ratkaisuista perinteisiä vaihtoehtoja enempää eikä regulaatiokaan ole ajanut muutosta vielä tarpeeksi.
”LigniOxilla pystyttäisiin vähentämään 20–40 prosenttia betonin kulutusta.
VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin työskentelee selluloosan uusien sovellusten parissa. Hänkin nostaa esille tekstiilikuitujen kehityksen.
”Niiden kanssa oltiin hyvässä vaiheessa, mutta sitten tuli korona. Ihmiset pysyivät kotona ja vaatteiden myynti romahti. Isot vaatebrändit ovat sulattaneet potkua muutaman vuoden. Ilman sitä ne olisivat voineet tehdä selluloosapohjaisilla kuiduilla bisnestä jo pari vuotta sitten.”
Toinen iso juttu Harlinin mielestä on akkuhiili, jota kehitetään useamman kilpailevan teknologian voimalla.
”Sivutuote ligniinistä tehty hiili mahdollistaa nopeammin ladattavan akun. Mutta ennen kuin sitä tulee autoihin, menee hetki. Teknologiaympäristö on iso ja vaativa.”
Melko hyvässä vauhdissa on myös VTT:n koordinoima LigniOx-kehitys, Harlin sanoo. Selluprosessista erotetusta ligniinistä on mahdollista jalostaa polymeeri, jolla voitaisiin notkistaa betonia.
”LigniOxilla pystyttäisiin vähentämään 20–40 prosenttia betonin kulutusta. Senkin parissa asiat olisivat voineet tapahtua rivakammin. Yleisesti uusia tuotteita ovat viivästyttäneet pandemia, sotatilanne, kansainväliset rahoitusongelmat ja erityisesti pakkausmateriaaleissa kilpailutilanne muovin kanssa.”
Harlin muistuttaa, että takavuosien onnistumisia olivat xylitol ja benecol.
1970-luvulla suomalaiset tutkijat havaitsivat, että koivusokeri eli ksylitoli ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Kuva: Jaana KankaanpääYhteiskunnan toiveet ja odotukset metsäteollisuudelle ovat kovia, tietää Metsäteollisuus ry:n pääekonomisti Maarit Lindström.
”Aina kun uutisoidaan, että jonkin tuoteaihion kehittäminen on lopetettu, petytään siihen että tämäkin nyt kuopattiin. Innovaatiotoiminnassa se on kuitenkin täysin normaalia.”
Monikaan keksintö ei ole uusi tuote, vaan parannus nykyisiin tuotteisiin.
”Parannetaan tuoteominaisuuksia niin, että voidaan käyttää vähemmän raaka-ainetta tai energiaa. Tällaiset innovaatiot eivät näy kuluttajalle.”
Tutkimusta ja kehitystä tehdään Suomen metsäteollisuudessa Lindströmin mukaan melko paljon verrattuna ulkomaisiin alan yrityksiin.
”Tahtotila on löytää tulevaisuuden liiketoiminta-alueita, jotka ovat skaalattavissa, hyviä ja kannattavia.”
Joskus hyvä tuote ei vain sovi ajan liiketoimintaympäristöön. Silti sen aika voi tulla myöhemmin.
”Esimerkiksi sähköauto keksittiin jo 1830-luvulla ja aurinkopaneelit 1950-luvulla.”
”En ole huolissani epäonnistumisista, vaan siitä, ettei isoja läpimurtoja ole saavutettu.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
