Onko metsäteollisuuden uusi kultakausi käsillä? Hiilidioksidin jalostaminen voisi tuplata arvonlisän

Metsäteollisuuden puukuutiometriä kohden tuottama arvonlisä on laskenut tuntuvasti viime vuosikymmeninä. Nyt horisontissa siintää uusi mahdollisuus.

Kyseessä ei ole mikään yksittäinen tuote vaan uusi käyttötapa, jossa metsäteollisuuden taivaalle tupruttama hiilidioksidi otetaan talteen ja varastoidaan tai jatkojalostetaan.

”Hiilidioksiditalous olisi yksi keino parantaa metsäsektorin resurssitehokkuutta ja kasvattaa sen tuottamaa arvonlisää lisäämättä hakkuumääriä”, kertoo Luonnonvarakeskus Luken biotalous ja ympäristö -yksikön johtaja Jani Lehto.

Bioperäisen eli kasvipohjaisen hiilidioksidin uusiokäyttö voisi kasvattaa kansantalouden arvonlisää 2,6 miljardilla eurolla vuodessa. Summa voisi kohota jopa 8,6 miljardiin euroon tuotannon voittomarginaalin kasvaessa. Se lähes kaksinkertaistaisi metsäteollisuuden arvonlisän.

Luvut pohjautuvat Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Luken kesäkuussa julkaisemaan raporttiin. Siinä tarkasteltiin hiilidioksiditalouden vaikutusta kansantalouden arvonlisään vuoteen 2040 mennessä neljällä eri vaihtoehdolla.

Raportin ensimmäinen vaihtoehto on varastoida hiilidioksidi pysyvästi. Toinen vaihtoehto on jatkojalostaa se esimerkiksi lentopolttoaineeksi tai muoviksi käyttäen apuna sähköstä ja vedestä valmistettua vetyä. Kolmannessa vaihtoehdossa osa varastoidaan ja osa jatkojalostetaan. Neljännessä hiilidioksidi varastoidaan ja lisäksi tuotetaan vetyä myyntiin sellaisenaan.

Tulosten perusteella jalostaminen tuottaisi yli kolminkertaisen arvonlisän varastointiin verrattuna vuonna 2030. Vuonna 2040 erot tasoittuvat. Vähiten arvonlisää tuottaisi pelkkä varastointi.

Raportti ei ota kantaa siihen, mikä vaihtoehto on todennäköisin, sillä laskelmissa on tehty paljon oletuksia muun muassa tuotteiden arvosta.

Tutkijat pitävät silti todennäköisimpänä jonkinlaista talteenoton, jalostamisen ja vedyn myymisen yhdistelmää. Näin ovet pysyisivät auki moneen eri suuntaan vielä epävarmoilla ja kehittyvillä markkinoilla.

VTT:n energia- ja vetytutkimusalueen johtajan Antti Araston mukaan Suomella on etulyöntiasema muuhun Eurooppaan nähden.

Metsäteollisuuden ansiosta Suomessa on runsaasti bioperäistä hiilidioksidia, ja tulevaisuudessa Suomessa tuotetaan todennäköisesti yhä enemmän uusiutuvaa vetyä.

Tarve hiilidioksidin poistamiselle ilmakehästä tulee ennemmin tai myöhemmin, Arasto sanoo.

Lähivuosina kehittyvä EU- ja kansallinen sääntely ratkaisevat, kuinka kannattavaa hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja hyötykäyttö lopulta on.

EU-sääntely ohjaa vahvasti muun muassa bioperäisten ja bioperäisestä hiilidioksidista valmistettavien uusiutuvien polttoaineiden käyttöön liikenteessä ja teollisuudessa, mikä takaa VTT:n ja Luken mukaan tuotteiden kysynnän.

Esimerkiksi lentopolttoaineiden valmistamiseen ei enää tulevaisuudessa hyväksyttäisi fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia.

Lopputulema jää yritysten ja valtiovallan käsiin.

”Aina on riski, että joku vetää ässän hihasta, mutta Suomella näyttää olevan hyvät valttikortit. Joko istutaan korttien päällä tai voidaan pelata”, Arasto sanoo.

Hiilidioksiditalouden ympärillä on vielä varovaisuutta, ja eri alojen toimijat odottavat ratkaisevaa pelinavausta. Suurista metsäyhtiöistä Metsä Group selvittää parhaillaan hiilidioksidin talteenottoa Kemin kokoisella biotuotetehtaalla.

Lupaavien näkymien kääntöpuolena on kallis teknologia. Hiilidioksidin jatkojalostaminen vaatisi raportin mukaan investointeja jopa 36 miljardilla eurolla vuoteen 2040 mennessä.

Haasteiksi voivat muodostua myös sähkön saatavuus ja hinta.

Raportin mukaan hiilidioksidin jatkojalostaminen kuluttaisi yli 200 terawattituntia (TWh) sähköä vuonna 2040. Luku on järisyttävä, sillä se on yli kaksi kertaa enemmän kuin mitä koko Suomi kulutti viime vuonna sähköä.

”Kysymys kuuluu, viemmekö Suomessa aktiivisesti hiilidioksiditaloutta eteenpäin vai jäämmekö passiivisesti seuraamaan sen kehittymistä. Olisi sääli, jos Suomesta kehittyisi vain vetytalouden raaka-ainelähde: tuottaisimme puhdasta sähköä, vihreää vetyä ja bioperäistä hiilidioksidia, mutta jatkojalostus tuotteiksi tapahtuisi muualla”, Lehto pohtii.